Asioita joista pidän: Pyöräilevät turistit

Tämä näky ilahdutti minua aamulla. Bulevardia pitkin pyöräili pitkä letka italialaisia turisteja. Kärjessä polki suomalainen opas turvaliivissään.
Etenivät sen verran hitaasti muuten, että ennätin kävellä kahdesti ohitseen. Ensin Fredan kulmassa ja toisella kertaa Mannerheimintiellä.
Näytti hurjan mukavalta, vaikka Helsinki ei niitä parhaita pyöräilykaupunkeja olekaan. Kunpa tänne rakennettaisiin lisää pyöräteitä, söpöjen pyöräilevien turistiryhmien pyöräiltäväksi. Ja helsinkiläistenkin iloksi.

Asioita joista pidän: Turistiryhmät

Pidän kovasti turistiryhmien tarkkailusta. Ryhmissä on aina aivan omanlaisensa dynamiikka, johon vaikuttavat ryhmän koko, ikä, oppaan ikä, matkakohde jne. Silti ryhmät ovat aina tavallaan myös toistensa kaltaisia. Ryhmässä matkustamiseen liittyy aina paljon kaikenlaisia kirjoittamattomia sääntöjä siitä, miten ryhmämatkalla kuuluu olla. Sellaiset, jotka eivät sääntöjä noudata alistetaan ruotuun pitkillä katseilla.

Parasta tarkkailtavaa ovat sellaiset ryhmät, joiden keskinäinen dynamiikka on jo hioutunut. Matkalla ollaan oltu sen verran pitkään, että yhdessäolon säännöt ovat kaikille selvät. Tällaisissa ryhmissä ihmisille on kasvanut ryhmäaivot. Ollaan yhtä muiden kanssa, flexiibilejä, mutta ryhmän yhteisen tahdon tuntevia.

Viime kesänä kunnostauduin myös ryhmien kuvaajana. Italia oli ihan parhaita paikkoja sellaiseen. Kesäkuinen Umbria oli melko turistivapaa, mutta eläkeläisryhmiä siellä oli paljon. Ja tietysti koululaisia. Roomassa en enää jaksanut suorittaa nähtävyyksiä, mutta ryhmiin törmää siellä tahtomattaankin, kaikissa kadunkulmissa. Erityisen kiinnostavaa oli Vatikaanissa seurata uskonnollisia seuramatkalaisia. Noilla ryhmillä näytti olevan aivan omanlaisensa ryhmädynamiikka.

Kuva: madiju.com/stilllife