Maailman paras kalakeitto

 

Snaefellsnäsin kärjessä, rantatörmän suojissa sijaitsi mitä ihanin pieni talo, jossa kahvila. Matkaopas kehui, että sieltä löytyy Islannin paras kalakeitto, vai lieneekö ollut jopa koko maailman paras. Parhauksista en tiedä, mutta hyvää se oli. Huonoa en kyllä Islannissa maistanutkaan. Osaavat valmistaa nuo merenelävät, niin keitoksi, kuin muiksikin ruokalajeiksi.

Pikku kahvila oli fantastinen. Sisältä sisustettu kuin mummon mökki, ulkona aurinkoinen terassi ja ruokalista miellyttävän yksinkertainen. Jälkiruuaksi löytyi ihania kakkuja. Kaikki tarjoiltiin sekalaisista isoäidin ruusuastioista. Sympaattisuuden huipentuma.

Paikka olisi ollut mieleenpainuva jo ilman maisemaakin. Aava Atlantti oli siinä aivan edessä. Aurinko paistoi, oli Islantilaisittain helteistä (+20). Ajan olisi voinut pysäyttää siihen paikkaan, jos ei olisi ollut viikon lomalla ja takaraivossa pakonomainen tarve nähdä niin paljon kuin mahdollista - eli suorittaa koko ihana Snaefallsnäs yhdessä päivässä.

Snaefellsnes

 

 

Muutama kuva Snaefellsnesin niemestä Islannin länsirannikolta. Fantastinen paikka, jossa muutaman kilometrin ajettuaan päätyi taas uuteen, pinnanmuodoltaan, kasvistoltaan ja maisemaltaan aivan erilaiseen paikkaan. Kun vielä sää vaihteli yhden päivän aikana hurjasta tuulesta ja sateesta yli 20 asteen kesäiseen (Islannin mittakaavassa hurjaan) lämpöön, oli turistilla ihmettelemistä. Yhteen päivään mahtui niin monenlaisia näkyjä, tunnelmia ja emootioita, että niitä oli jopa vaikea sulattaa. Reykjavikiin palatessa olimme rättiväsyneitä.

Kuvatkin on pakko laittaa tänne useammassa erässä, lisää seuraa.  

http://fi.wikipedia.org/wiki/Sn%C3%A6fellsnes

Geysir

Matkustimme ystäväni kanssa heinäkuussa viikoksi Islantiin. Se oli hämmentävä kokemus. Ehkä erityisesti siksi, että olin aina halunnut matkustaa sinne ja nyt tartuin tilaisuuteen. Káikkien odotusten täyteisten vuosien jälkeen oli kummallista yht'äkkiä olla paikan päällä Islannissa, josta olin pitkään haaveillut.

Matkassa kohtasivat siis suuret odotukset ja vankat käsitykset siitä, mitä odottaa, sekä perillä koettu hämmennys siitä, miten erilainen paikka Islanti kuitenkin oli kuin olin ennakkoon ajatellut. Se ei vastannut odotuksia, vaan oli jotain aivan omanlaistaan. Ihan todella uniikki ja kuitenkin suloisella tavalla tutun oloinen. Tuntui kuin olisin tullut tuttuun paikkaan, omalle mukavuusalueelle. En ole montakaan kertaa matkustaessani kokenut vastaavaa tunnetta, mutta uskokaa tai älkää, se oli erittäin miellyttävä.

Nämä kuvat otin ensimmäisenä päivänä Islannissa. Vuokrasimme Reykjavikista auton ja ajoimme kultaisen kierroksen. Päivä oli hieno johdatus siihen, mitä Islannilla voi olla parhaimmillaan tarjota. Pienten välimatkojen päähän on sijoittunut niin monta ihmeellistä paikkaa, että yksikin niistä olisi vaatinut hitaampaa sulattelua. Nämä kuvat ovat paikasta, josta Geysirit ovat saaneet nimensä. Kuumia vesisuihkuja on Islannissa muuallakin, mutta se suurin ja kuuluisin (nyt jo lähes hiljentynyt) on nimeltään Geysir. Alueella oli useita kuumia lähteitä, jotka purkautuivat tai pulputtivat hiljakseen. Kaikissa vesi kiehuvan kuumaa, mikä aikaansaa purkauksenkin.

Islanti kutsuu

Tänään lähdetään ystävän kanssa tarujen saarelle. Pannaan vähän unelmia toteen ennen kuin elämä loppuu. Lähtö koittaa nyt. See ya!

Ikävä kesää!

Viljapelto on kuvattu Drotningholmissa Tukholman liepeillä heinä-elokuun taitteessa 2010. Takana oli ihana loma. Paljon lämpöä, paljon hauskuutta, paljon hyviä seikkailuja.

Kuvat saavat ikävöimään kesää. Aurinkoa, lämpöä ja vähiä vaatteita. Olen kyllästynyt kerrospukeutumiseen, enkä keksi aamuisin mitään päällepantavaa. Iho on koetuksella, mikään kosteutus ei tunnu riittävän.
Ehkä vieläkin enemmän kaipaan vapautta. Tulemista ja menemistä oman inspiraation mukaan.
Ja vasta viimeksi kirjoitin pitäväni talvesta.
Tänään on  karkauspäivä, 29.2. En kosinut, enkä kosi, vaikka vielä olisi tunti Tanskan aikaa jäljellä, 15 minuuttia kotimaista. Tämä on muuten blogin 301 kirjoitus. Onpa näitä kertynyt.

The Brave Romancers

Terve taas ystävät ja kylänmiehet. I'm back!
Takaisin sekä kotona Helsingissä että työpöydän ääressä jo toista viikkoa. Blogiin ei ole toistaiseksi tehnyt mieli kirjoittaa mitään. Olen ollut pahasti kesävireessä ja terässä. Nyt alkavat kuitenkin sekä normaali arki että rutiinit epäilyttävästi luiskahtaa uomiinsa. Ehkä blogikin alkaa taas vetää puoleensa ahkerammin.

Tänään minut sai kirjautumaan erään vanhan tuttavan keikka ravintola O'Malleysissa kahden viikon päästä eli 23.8. klo 19.30. Erinomaisia muusikoita ja tykkään myös biiseistään. Keikka on osa Art Goes Kapakkaa. Tulkaapa kuuntelemaan. Tässä esimakua:



Ps. Tarina kertoo, että tumma kaveri oli teininä tulenpalavan ihastunut hyvään ystävääni, mutta ei koskaan uskaltanut tunnustaa tunteitaan. Näin jälkeenpäin ajatellen herra ei olisi ollut ollenkaan hullumpi catch. Toisaalta molemmat osapuolet ovat nyt onnellisesti tahoillaan naimisissa. Sen pituinen se.

Valo ja pimeys

Oletteko nähneet tämän videon. Eräs ystäväni linkitti tämän seinälleen. Se on niiiiin HIENO! Harvoin tulee noin konkreettisesti kelattua läpi tätä valon ja pimeyden vaihtelun ihanuutta ja kurjuutta näillä leveysasteilla. Talvi on niin uskomattoman pimeä. Siitä syystä pitäisi tällaisena kesän ensimmäisenä hellepäivänä painua ulos toimistosta auringonpaisteeseen nauttimaan. Toisaalta kesällä valo tuntuu aina niin ehtymättömältä luonnonvaralta että sitä ei osaa tarpeeksi arvostaa.

Asioita joista pidän: Kesäkoulut

Aikuisten kesäkoulut ovat parhautta. Matkustetaan jonnekin ja opetellaan jotain uutta, pikkuisen kehittävää, mutta enimmäkseen puhtaasti hauskaa siten, että aivot ovat puoliksi virassa ja puoliksi narikassa - lomalla.

Olen ollut opiskeluaikanani kahdessa kansainvälisessä kesäkoulussa oppilaana ja yhdessä töissä. Olivat hulvattomia kokemuksia jokainen. Erityisesti oppilaana ollessa ehdin tutustua niin veikeisiin ihmisiin, että muistelen heitä suurella lämmöllä vieläkin vuosien jälkeen ja olemme porukalla myös satunnaisesti yhteydessä FB:n avustuksella. He ovat värikkäitä ja kiinnostavia ihmisiä, kukin valtavan lahjakkaita omalla tavallaan. Haluaisin edes päiväksi takaisin sen halailun ja pussailun täyttämän kiihkeän läheisen keskinäisen tunnelman, johon varmaan kaikki maailman kesäkoululaiset ajautuvat vietettyään 24/7 kurssikavereidensa kanssa vailla mitään yksityisyyttä. Makoillaan yhdessä kasassa, nukahdetaan vierekkäin, nojaillaan toisiin ja pidetään kättä kaulalla - noin vain - kaverillisesti. Kesäkoulut ovat varmaan maailman nopein lähentymisriitti. Lopussa kaikki aina itkevät lohduttomasti, koska tietävät että eivät tule enää koskaan saamaan samaa tunnetta takaisin. Ja jos vaikka tavataan uudelleenkin, on ihmisten välille laskeutunut korrektin etäisyyden esirippu.

Design Sponge -blogissa oli yllä olevan bloggarin kesäkoulun mainos. Päivä Portlandissa kuulostaa unelmalta. Minulla on kaupungista sellainen blogimaailmasta peräisin oleva aurinkoinen, pastellisävyjen ja hymyilevien ihmisten täyttämä käsitys. Kaliformiaa parhaimmillaan, veikeä pilke silmäkulmassa.

Toinen aivan fantastinen kesäkoulu on tämä Photography Getaways -matkojen sivusto. Voiko olla mitään fantastisempaa lomasuunnitelmaa kuin moinen workshop moisissa maisemissa. Tarjolla on Italia, Ranska, Itävalta, Irlanti ja Saksa. Katsokaa mitä paikkoja!

Islannissa

Iceland from Ken Grunberg on Vimeo.

Voi ei, on melkein vaikea katsoa tällaisia Islanti -videoita. Pakkohan sinne olisi päästä. Vatsanpohjaa kouristaa. Kaikki ensi kesän suunnitelmat ovat vielä auki. Tyypillistä. No sitäkin enemmän on vaihtoehtoja, jos niin halutaan.

via A Cup of Jo

Rannalla 1

Uhkasin päivittää tänne lomatunnelmia. Tiedän, että toisten lomakuvien katseleminen on helposti vähän rasittavaa, mutta toivottavasti ette hirveästi hermostu. Varoituksen sanasena sellainen, että näitä kuvia piisaa kyllä pitkälle syksyyn... :D Haha!

Tässä tarinaa ensimmäisestä retkestä rannalle.

Ensimmäiset kaksi lomaviikkoa vietettiin Kööpenhaminassa. Kaupungin keskusta ei ole se kaikkein miellyttävin paikka helteellä. Köpiksessä on yllättävän vähän vihreää verrattuna vaikkapa Tukholmaan ja Helsinkiin. Muistuttaa siis enemmän mannermaisia verrokkeja.

Menimme Amager Strandiin, jonne on 2004 rakennettu Amager Strandpark. Kyseessä on rakennettu saari, jossa on hiekkarantaa ja kaikenlaista vesi- ja muutakin liikunta-aktiviteettia. Saaren hiekkadyynit näyttävät yllättävän luonnollisilta. Jos en olisi tiennyt saaren olevan keinotekoinen, en olisi sitä varmasti mistään hoksannut.

Rannalle lähdettiin, koska oli luvattu tosi hellettä. Varsin tukahduttavasta säästä huolimatta päätettiin kävellä, vaikka metrollakin olisi päässyt aivan viereen. Matka ei ole mahdottoman pitkä, ehkä n. 5 km, mutta helteessä ja epäergonomisissa sandaaleissa se tuntui aika väsyttävältä. Päädyttiin kuitenkin kiinnostaviin kolkkiin. Nähtiin mm. tämä kaunis ruosteinen öljysäiliön (?) runko.

Öljysäiliön vieressä oli siirtolapuutarha-alue. Se ei näyttänyt yhtä huolellisesti hoidetulta kuin suomalaiset vastineet. Ehkä sääntöjä on tanskalaisille tyypillisesti vähemmän. Kauniin vihreää oli kyllä ja kukkia paljon.

Ohitettiin myös venelaitureita. Osa rannasta oli aidattu venekerhojen käyttöön. Värikkäissä puuaidoissa oli kylttejä. Tämä oli aika hauska löytö, koska olin jo monasti ehtinyt miettiä missä kaupunkilaiset veneitään mahtavat säilyttää. Pieniä ja vähän isompiakin moottoriveneitä kulkee usein satama-altaassa ristiin rastiin.

Kaikki fasiliteetit oli rannalla tehty tällaiseen varsin ankeanoloiseen betonibunkkeriin. Bunkkerissa oli pukukopit, suihkut, vessat, kioski ym. Tavallaan se kyllä myös istui hyvin hiekkadyynimaisemaan. Yksi dyyni muiden joukossa, betoninen sellainen.
Söimme Rød pølset. Punaisen värinen makkara on aluksi todella kummallinen, mutta nyt kun olen kesän aikana vetänyt useamman hodarin, tuntuu että kaikkeen tottuu. Ihan normaalilta se maistuu kuitenkin.

Huvittavaa ensimmäisessä retkessä rannalle oli se, että kun pääsimme perille ja hodarit oli syöty, alkoi taivas vetäytyä paksuun pilveen ja tuuli yltyi. Enteili sadetta, joka sitten kohta tulikin raskaina pisaroina.

Päätimme kuitenkin hengata hetken aikaa, kun perille kerran oli päästy. En ole pitkään aikaan kokenut niin miellyttävää tunnetta. Tuuli oli niin lempeän lämmin, vaikka navakasti puhalsikin. Hikisen ja painostavan päivän jälkeen se tuntui iholla taivaallisen vilpoiselta. Samalla hiekka oli vielä auringosta lämmin. Ei liian kuuma, mutta erinomaisen miellyttävä ja kutsuva. Kuin äidin syli.

Rakastan tanskalaista dyynimaisemaa, valkoista hiekkaa ja ruohotupsuja. Tanskalainen merenranta on hyvin lähellä sitä täydellistä haaveideni rantaa, joka on sielunmaisemani. Navakka tuuli kuuluu asiaan. Merenrannassa pitää tuulla. Se puhdistaa myös ajatukset ja rentouttaa mielen. Fantastinen Amagerstrand. Aion mennä sinne vielä syksyllä uudelleen, kävelylle.

Lomalla

Tänään se alkoi: loma! Jotain pientä pitäisi vielä maanantaina tehdä, sähköpostia ja pientä purkua, mutta virallisesti loma alkoi tänään.

Huomenna suuntaan häihin Satakuntaan, maanantaina Tanskaan. Ja siinä onkin lomasuunnitelma ainakin toistaiseksi. Aika näyttää mitä keksitään. Paluulippukin on vielä ostamatta, joten voi olla että se tulee ajankohtaiseksi vasta elokuun puolella.

Aion kuvata lomalla ahkeraan, sain nimittäin uuden ja aika paljonkin vanhaa hienomman kameran käyttööni. Sitä pitäisi nyt treenata ahkerasti. Saattaa silti olla, että en hirveästi jaksa päivittää blogia, ehkä siis palaan vasta elokuussa, tai ehkä sittenkin ennen...

Oikein aurinkoista heinäkuuta kaikkille ja ihanaa lomaaa niille, joilla lomaa on!

Kuva otettiin juhannuspäivänä mökkirannasta. :)

Saksalaisia vieraita ja keijukaisen mekko

Meillä on töissä iso joukko saksalaisia vieraita. Kukaan ei oikein tiedä mistä ovat ja miksi ovat täällä, mutta ovat ahtautuneet yhteen keskikokoiseen neuvotteluhuoneeseen, vaikka suurinkin olisi heille selvästi liian pieni. Ilmeisesti heitä on tullut ilmoitettua enemmän. Tilassa on silminnähden ahdasta ja kuuma. Hymyilyttää, kun kävelen ohi.
Esitelmät tulkaa tulkki. Se on harvinaista. Yleensä kaikki puhuvat ja ymmärtävät englantia tarpeeksi.


Minulla on tänään suuria vaikeuksia keskittyä työntekoon. Aamupäivän ponnistelun jälkeen aivosähkökäyrän paikalla on pelkkää viivaa. Loman lähestymisen huomaa siinä, että kukaan ei ole kovin tehokas ja kaikki viipyvät mielellään kahvihuoneessa pitkään. Moni elättelee suunnitelmia siitä, että voisivat vetäytyä iltapäiväksi kotiparvekkeelle lueskelemaan kaiken maailman raportteja.

Olen etsinyt verkkokaupoista kivaa kesämekkoa, vaikka minulla ei ole nyt rahaakaan.
Pitkällisen haravoinnin seurauksena olen löytänyt mm. tällaisen äärettömän söpön kesämekon, jota voi tietysti pohjoismaissa käyttää ehkä yhtenä päivänä kesässä.

Valmistaja on brittiläinen Nadinoo ja mekon nimi Pixies dress.

Lisää kivoja vaihtoehtoja: Anthropologie ja All Saints

Nyt on sitten kesäkuu koittanut.