Something in the water

Poikaystäväni on kipeänä jo kolmatta viikkoa. Ikiflunssa ei ota talttuakseen vaan vie äänen ja kunnon. Hän lähti uhmakkaasti hurjalle baarikierokselle viime viikonloppuna heti, kun tauti oli antanut vähäisiä heikkenemisen merkkejä, ja sai nöyrtyä, kun se hyökkäsi kahta kauheampana takaisin.

Myötätunnosta tympääntynyttä sairastajaa kohtaan, ikävästä ja ehkä omasta ikävystymisestäkin johtuen, olen melkein sortumaisillani ostamaan sikakalliit viime hetken lennot ensi viikonlopuksi. Roikun vielä epätoivoisesti kiinni viimeisissä säästäväisyyden riekaleissa. Paljon ei ole enää jäljellä.

Tämän Brooke Fraserin kappaleen lähetin tänään piristämään kurjuuden keskelle. Kuulemma toimi ihan kohtuullisesti. Pidän muistakin Brooken kappaleista, mutta tämä kolahtaa tosi kovaa, paitsi koska se on niin hauska rallatus, myös nimensä takia: "There is something in the water that makes me love you like i do".
Kertosäe tuo hymyn huulille.

Las Palmas

On ihan uskomatonta miten nopeasti jotkut asiat leviävät. Erityisesti YouTube -pätkät. Minulla on esimerkki:

Olin viime viikonlopun Tanskassa ja poikaystäväni nauratti minua näyttämällä tämän trailerin ruotsalaisen Johannes Nyholmin lyhytelokuvasta Las Palmas. Nyholm teki elokuvan, jossa rouva seikkailee - ja sikailee - Las Palmasissa. Pääosaa näyttelee Nyhomin oma hädin tuskin kävelemään oppinut taapero.


Eilen sitten bongasin pätkän Joanna Goddardin A Cup of Jo -blogissa. Se oli levinnyt rapakon taakse. Viime viikolla sen oli kuulemma nähnyt muutama satatuhatta, nyt jo yli 5 miljoonaa. Käsittämätöntä.

Noh, traileri on minusta niin uskomattoman hullunkurinen, että se sietääkin saada huomiota. Olisi kiva nähdä myös koko elokuva jossain.

Meitä kiinnosti myös elokuvan musa. Se on Björn Olssonin kappale "Låt i H-moll".

Olsson on tehnyt toinen toistaan omituisempia kappaleita, lähinnä instrumentaalibiisejä. Niiden nimetkin ovat omituisia ja videot ovat omituisia ja levynkin nimi on omituinen: Lobster. Muita Olssonin levyjä ovat mm. Shrimp jaThe Crayfish and the Crab. Outoa, mutta mukavaa.

Meille tuli hyvä fiilis ja hymyilytti kovasti. Kuuntelimme koko levyn. Soolouraansa tunnetummaksi Olssonin on tehnyt ura The Soundtrack of Our Lives -bändissä. En ole koskaan aikaisemmin syttynyt sille, mutta ehkä nyt käännän kelkkani. Olsson vaikuttaa mukavalta.

Tässä biisiin Tjörn tehty video. Siitä tuli elävästi mieleen viime kesänä tehty lauttamatka Tanskasta Saksaan. Sellaisenkin asian opin, että Tjörn on saari Göteborgin edustalla.

Ystävänpäivä 2

Tässä meikäläisen tekemä ystävänpäiväviesti. Idea tuli muualta, mutta toteutus on oma. ;)
Se olisi toki voinut olla tyylikkäämmin tehty, mutta jouduin toimimaan kiireessä ja ajatushan on tärkein...
Minua odotti eilen tällainen viesti. Meitä molempia nauratti eniten nallea halaileva leppis. Symppis! 

Aistillisuus

Aistillisuus on pinnalla tänään sunnuntaina - uskokaa tai älkää. Aloitin aamun siirtymällä hyisessä säässä joogaan ja sen jälkeen aamiaiselle ja sen jälkeen vielä tähän ankeaan koppiin työpaikalle. Pitää valmistella ja loppuunsaattaa töitä kiireistä tulevaa viikkoa varten.

Aistillisuus ei todellakaan johdu työpaikan ympäristöstä, ei hyisestä säästä, eikä aikaisesta herätyksestä, vaan tietysti joogan jälkeisestä tilasta. Uskomaton rentous jäsenissä, voisin paneutua tuohon matolle ja nukkua aamuun asti. Samaan aikaan kuitenkin kaikki aistit valppaina, iho herkkänä, mieli vapaana.

Täysin samanlainen raukea olo, kuin hitaasti heräävä sunnuntaiaamu rakkaansa vieressä, kun peiton alla on vielä lämmin, vähän hikistäkin rakastelun jälkeen ja peiton ulkopuolella on raikkaan viileää ja voi vielä valita nukahtaako toisen vieressä uudelleen, vai nouseeko keittämään kahvit.

Sanokaa, että yksinäisyys on tehnyt minut hulluksi, mutta siltä tämä joogan jälkeinen olotila nyt tuntuu. =)

Kuva: Goddardin Keskipäivän aave. kissssing.blogspot.com

Sunnuntai

Sunnuntai oli ihana päivä.
Voiko olla mitään hienompaa kuin loputtomalta tuntuneen harmaiden päivien rivin rikkova aurinko. 
Mielikin tuntui valoisalta, edessä oleva ero ei painanut pahasti.
Ihailin maisemaa ja kuvasin sillä aikaa kun toinen nukkui. 

Me lojuimme puolet viikonlopusta sängyssä, niin myös sunnuntain. Laiskotellen.
Minäkin nukuin hyvin ensimmäistä kertaa pitkään pitkään aikaan.

Ulos lähdettiin vasta myöhään iltapäivällä, onneksi aurinkoa riitti vielä hetken.
Ilmassa oli myös suurta rakkautta.Illan tullen ikävä vain kasvoi, maanantaina jäin taas yksin.

Odotan jo että lähtö koittaisi, jotta aika kuluisi nopeammin, matka olisi pian ohi ja näkisimme taas.
Tänään luin lehdestä, että osa telakan rannan rakennuksista on suojeltu, vaikka alueelle tulee uusi kaava. Toivottavasti myös nosturi pysyy. Se kuuluu maisemaan.

Chemical Brothersin Asleem From Day = sunnuntai. 

Botanisk Have ja Ørstedsparken

Nämä kuvat on otettu jo kohta kaksi viikkoa sitten. Minulla ei vain ole ollut yhtään aikaa tai jaksamista päivittämiseen.
Olin Kööpenhaminassa viikonlopun 24.-26.9. Ilmat olivat tietenkin olleet loistavan lämpöiset ennen tuloani, mutta muuttuivat sateisiksi sopivasti perjantaina koittaessa. Niin tapaa käydä. :)

Minun tavanomaisesta vaatimuksestani teimme pitkän kävelykierroksen keskustan puistoihin. Olen aiemmin niitä täällä moittinut, ja pieniä ne ovatkin verrattuna vaikkapa Helsingin ja Tukholman viheralueisiin.
Tällä kertaa löytyi kuitenkin varsinainen aarre; Botanisk Have, jossa en ole koskaan aikaisemmin käynyt.

Puisto on siis oikeastaan kasvitieteellinen puutarha, jossa on monta upeaa vanhaa kasvihuonetta, luonnontieteellinen museo, kahvila jne.

Menimme tietysti tapamme mukaan niin myöhään iltapäivällä, että kaikki rakennukset olivat jo sulkeneet ovensa. Sisään pystyi kuitenkin kurkistelemaan.

Näky oli varsin mielenkiintoinen. Osa kasvihuoneista on 1800-luvun lopulta. Kasteluputket, sadettajat, istutusaltaat, ikkuiden avaus- ja sulkumekanismit ja kaikki vastaavat ominaisuudet, joista en oikeasti tiedä mitään, näyttivät kaikki ihan ikivanhoilta. Todella kiinnostavan näköinen paikka. 

Osassa kasvihuoneista oli viljelyksessä kaikenlaista - tässä kuvassa olevista en tiedä tarkemmin mitä.

Näistä purkeista tunnistin Syklaamin. En tiedä mitä niistä tulee, kun lehdet olivat kaikista jo nuokahtaneet. Ihan kuin olisivat saaneet kylmää...

Tässä on museorakennus pöheikön läpi kuvattuna. Varat puutarhan ja museon kokoelman perustamiseen on alunperin lahjoittanut joku Calsbergeistä.

Siitä ajatus puutarhaan lähdöstä oikeastaan tulikin, että selvitimme mitä kaikkea Calsbergien suku on Kööpenhaminassa rahoittanut. Paikkoja on paljon. Voin kertoa niistä lisää joskus toiste. 

Emme kumpikaan tiedä kasveista paljon mitään. Tästä syystä vierailu puutarhassa näin syksyllä ei ollut kovin järkevää, paitsi valokuvausmielessä. Nurmikolla ei oikein tarjennut istuskella ja penkilläkin tuli nopeasti kylmä.

Puistossa oli kyllä hurjan kesyjä oravia, joita oli mukava seurata. (Tuha etsiä kuvasta, eivät tykänneet kamerasta)

Yksi hienoimpia juttuja, jonka ehdottomasti kopioisin, jos minulla olisi oma piha, oli tämä villiviinisäleikkö. Se muodosti mahdottoman hienoja valoja ja varjoja.

Myös lehdet olivat hurjan kauniita jopa tässä alkusyksyn kalpean vihreässä, kylmän puremassa värityksessä. Myöhemmin ne kai ainakin Suomessa muuttuvat tummanpunaisiksi. Jos niin käy myös Tanskassa on kuja varmasti loppusyksystä upea näky.

Puutarhan alueella oli myös söpö rakennettu kukkula, jonka laelle kiemurteli polku. Paikka on ilmeisesti rakastavaisten suosiossa. Huipulla olevalle penkille oli jo ennättänyt linnoittautua pariskunta sylikkäin ties mitä hommailemaan. En jäänyt todistamaan, vaan poistuin vähin äänin rinnettä alas.

Kävelyretken päätteeksi kävimme myös Ørstedsparkenissa, jossa en myöskään ole koskaan käynyt, vaikka ohi olenkin kulkenut monen monta kertaa. Siellä on kaunis vesialue, jonka ympärillä puut kiertävät ja jonka yli kulkee todella romanttinen silta. Suosittelen.

Puistossa on myös aivan ihastuttavan näköinen kahvila, joka sekin tietenkin oli kiinni, myöhässä kun oltiin.
Molemmat puistot ovat aivan kaupungin keskustassa ja paljon mukavampia kuin Rosenborg Have, jossa me jostain kumman syystä nökötimme tosi monena päivänä heinäkuussa.

Kissssing - a love blog

“I fell in love with her courage, her sincerity, and her flaming self respect. And it's these things I'd believe in, even if the whole world indulged in wild suspicions that she wasn't all she should be. I love her and it is the beginning of everything.”
-- F. Scott Fitzgerald

Kuva ja lainaus ihanasta Kissssing -blogista, johon päädyin tänään. Hyvää alkanutta viikkoa!

Ways to be with you

Kirjoitin eiliset aivoitukset tuhottoman väsyneenä, mutta päättäväisenä. Olin tullut kotiin vietettyäni illan hyvän ystäväni kanssa, jolle viinilasillisen ääressä painokkaasti esitin kokemuksiani - Vaihtoehtoja ei ole!
Ehkä tämä illan tunnelma kumusi tekstissänikin.

Täytyy myöntää, että aihe on vielä yhden jos toisenkin kirjoituksen väärti, tuntuu kuin jotain lukkoja olisi mielessäni auennut ja nyt jaksan/uskallan taas ajatella; olla määrätietoinen.
Siltä minusta tuntuu vielä tänäänkin. Muutos on osa tätä todellisuutta. Se realisoituminen on vielä hämärää, mutta minä elän sen parissa. Johonkin tämä johtaa.

Lennän illalla Kööpenhaminaan ja olen siitä taas äärettömän onnellinen. Olen joskus koneessa istuessani miettinyt, että jos tämä nyt tippuisi, niin kuolisin onnellisena. Ei niin, että kaikki olisi saavutettu ja sanottu, mutta olisin matkalla rakastamaani paikkaan, rakastamani ihmisen luokse ja silloin olen aina onnellinen. Jännittynyt ja odottava, mutta suunnattoman onnellinen.

Eli tietäkää te todistajat, jos Blue1 tänään painuu Itämereen, niin ainakin tämä yksi matkustaja menehtyi onnellisimmillaan. 

Tässä hyvä perjantai-biisi; Villa Nahin Ways to Be with you:

Berliinin iltoja ja öitä

Roikuimme Berliinin yössä viikon jokaisena iltana, mutta melko vaatimattomasti bilettäen. Notkuimme baareissa ja terasseilla. Rakkaansa kanssa kun matkustaa, ei diskoaminen ja parhaiden bileiden metsästäminen tunnu niin tarpeelliselta, kaveriporukassa on toisin.
Olimme molemmat Berliinissä edellisen kerran talvella 2009. Vaikkakin toisistamme tietämättä. Muistot ovat molemmilla kuitenkin yhtä sumuiset.
Tällä kertaa fiilistelimme vähän toisella tapaa ja toisenlaisia juttuja. Ja tietysti myös toisiamme.

Oranienstrassen ja Skalitzerstrassen risteymässä Görlizer Bahnhofin U-bahn-aseman nurkille päädyimme moneen hauskaan baariin. Pidän kovasti näistä kulmista.
Rakastan korkeuksissa kulkevaa keltaista metrojunaa.
Muistan nähneeni tämän aseman liepeiltä otetun kuvan jossain matkailulehdessä ja leikanneeni sen talteen inspiraatioksi mahdollista Berliinin matkaa varten. Siitä on kulunut vuosia, mutta muistin maiseman edelleen.

Tätä hurjan tyylikästä baaria piti nuori turkkilainen nainen. Joimme paikassa aika monta olutta, ihan puhtaasti siitä ilosta, että terassin valkoiset divaanisohvat olivat niin äärettömän mukavat istua.

Prentzlauer Bergissä Schwedterstrassella kulman takana Kastannienalleelta löysimme mukavan pienen Vietnamilaisen. Juoksimme sinne rankkasateelta suojaan, mutta ruoka osoittautuikin oivalliseksi. Viereisen pöydän pariskunta (kuvassa) näytti olevan ensimmäisillä treffeillään. Tai sellaisen tarinan me heille sepitimme.

Tämän baarin moni Kastannienalleella istuskellut varmasti tuntee. Se sijaitsee melkein Shönhauser Alleen kulmassa. Mohito oli erinomainen, ehkä vähän liiankin hyvä. Ja baari kodikas kuin mikä, mutta kuitenkin sellaiseen suuren maailman vähän dekadenttiin tyyliin.
Jos minulla olisi baari, se näyttäisi tältä.

Tai sitten tältä. Yksi pysäkkimme oli tämän taidekollektiivin pitämä paikka Kastannienalleella.

Talon julkisivu on koristeltu näin dramaattisen kantaaottavasti.

Tunnelma oli sellainen, joka ympäröi joka puolelta kuin lämmin syli. Join pehmeässä hämyssä vähintään yhden oluen liikaa. :)

Suomenlinnassa sunnuntaina

Tässä muutama kuva viime viikonlopulta. Se oli meidän ensimmäinen yhteinen viikonloppumme minun kotiinpaluuni jälkeen. Oli ihanaa.

Ei ollut samanlaista ahdistusta edellisestä ja seuraavasta erosta kuin yleensä, koska loma oli vielä tuoreessa muistissa. Parin viikon eron aikana olimme kuitenkin ehtineet tahoillamme miettiä kaikenlaista. Meillä oli paljon puhuttavaa.

Viikonloppu oli hieno. Syvä. Täynnä tunnetta.

Sunnuntai on aina haikea. Nyt torjuimme ahdistusta käymällä Hietsun kirpputorilla, josta mukaan tarttui lisälämmitin, siis sähköpatteri (!).
Älkää kysykö miksi. Minun tehteävänäni on syyskuussa rahdata se Tanskaan.

Iltapäivän lopulla lähdimme Suomenlinnaan. Ajatus tuntui lautalla aivan hullulta, koska sadepilvet olivat todella uhkaavat.

Mutta emme sitten lopulta kastuneet ollenkaan, vaan saimme seurata Kustaanmiekassa pilvien liikettä ja auringon pilkietelyä ja lopuksi kaunista auringonlaskua.

Rakastan Suomenlinnaa, erityisesti Kustaanmiekkaa. Se on fantastinen! Ja äärettömän romanttinen. Paras paikka viettää viimeistä iltaa, kun aamulla pitää erota rakkaastaan.

Rannalla viettämissämme hetkissä oli jotain ikimuistoista, katkeransuloista haikeutta, mutta samaan aikaan suurta onnea. Ei huolta huomisesta, vain suurta kiitollisuutta siitä, että saa kokea juuri tämän hetken.

Elokuu, kotiinpaluu

Palasin iltapäivällä Suomeen. Kuukauden mittainen kesälomani päättyy tänään. Se oli mahtava, paras lomani koskaan!!! Huomenna takaisin sorvin ääreen. Tietysti pikkuisen ketuttaa, mutta itse asiassa yllättävänkin vähän.

Olen tällä hetkellä aivan hirveän onnellinen - me olemme aivan hirveän onnellisia! Ja niin uskomattoman rakastunut, että en olisi voinut vuosi sitten arvata, että tämä tunne minun pääni sisällä voisi kasvaa moisiin mittasuhteisiin. Olen niin varma tästä. Se on upeaa!

Edessä on tietysti taas pitkä talvi ja paljon erossa oloa, mutta jotenkin se ei juuri nyt pysty masentamaan. Kaikki on niin kovin hyvin. Kaikki on niin kokonaista. Ainakin vielä tänään. :)

Minulla on hirveän paljon kuvia lomalta, en jaksanut päivittää niitä tänne pitkin matkaa. Ehkä laitan joitain mukavimpia ensi viikolla ja kerron samalla lisää niistä retkistä, joita teimme.

Tämä kuva on otettu perjantaina Tukholmassa, Drotningholmin linnan puiston laidalta. Linna sijaitsee Ekerön saarella, Tukholman länsipuolella. Saari on ihana maalaisidylli ja linnan puisto on loistava piknikpaikka. Ehkä vähän kaukana keskustasta, mutta ehdottomasti vierailemisen arvoinen. Rento!

Lisää linnasta: www.royalcourt.se

Asioita joista pidän: Parrakkaat miehet

En aikaisemmin tykännyt parrasta ollenkaan, mutta nyt nykyisen poikaystävän aikana olen jotenkin siihen tottunut ja jopa ihastunut. Tyylikäs parta saa pääni kääntymään. Eihän se kaikille sovi, eikä kaikille edes kasva, mutta toisille se taas istuu kuin hanska päähän. Sanoin tässä taannoin poitsulle, että en ehkä kestäisi, jos hän ajaisi parran kokonaan pois. Sitä tulisi ehdottomasti ikävä.

Nämä komeat partaherrat, Sam ja Sune, polkevat Kööpenhaminan katuja:

Sam

Sune

Kuvat: Copenhagen Street Style

Häät

Hyvä ystäväni meni lauantaina naimisiin rakastamansa miehen kanssa. Siinä vasta suurta romantiikkaa! Parin ensi tapaamisesta on kulunut alle vuosi, mutta nähtyään heidät yhdessä, kukaan tuskin ihmettelee nopeita päätöksiä - varmuutta.
Kun sen oikean löytää, niin...

Nopeimmat juhlijat ennättivät kiertää jatkoille shakkipöydän kautta.
Ottelu oli yllättävän tasaväkinen.