Yksin kotona

Hei vaan ja jouhevaa vuoden 2012 alkua.
Olen ollut pitkällä tauolla, tiedän. Syksy sujahti surkean nopeasti ja kiireisesti. Toisaalta myös ihanasti. Nyt uuden vuoden koitettua on taas ainakin osittain tapahtunut pakotettu paluu vanhaan. Yksin kotona, kuten ennenkin.

Joululoma päättyi haikeaan eroon Arlandassa. Ruotsalainen lähti tallustamaan kohti Terminal 2:n turvatarkastusta ja minä käännyin Terminal 5:n vastaavaan. Erosimme siis kohti kohteitamme, hän takaisin Kööpenhaminaan ja minä jo hetken yhteisenä kotina palvelleeseen Helsinkiin. Pööh!

Tylsältä tuntuu, mutta ei tympäise. Suhde tuntuu paremmalta kuin koskaan, ja lisäksi aloitin uuden vuoden lupauksena henkisen vahvuuden ja positiivisen ajattelun treenin. Kaikki on siis ihan hyvin.

It feels good to be back.

Tässä teille esittelyssä miellyttävä uusi tuttavuuteni Keren Ann:

Circus Cirkör

Katsoin eilen aamulla FST:n Min morgon -aamuohjelmaa. Siellä kerrottiin huhtikuussa avatun uuden sirkuksen keskuksen CIRKOn parhaillaan käynnissä olevasta festivaalista, jonka kansainvälinen vierailija on ruotsalainen Cirkus Cirkör esityksellä Wear it like a crown.Esityksiä on enää yksi, tänään klo 19.00.

Liput ovat tyyriihköt, eli 30/35Eur, mutta voin lämpimästi suositella Cirkus Cirköriä, vaikka en tätä kyseistä esitystä olekaan nähnyt. Olin katsomassa näytöstä Tukholman Globenissa Tapaninpäivänä 2009, sieltä myös kuvat. Poikaystäväni äiti oli suuressa viisaudessaan ostanut perhelleen ja minulle lipun esitykseen. Samalla anoppi osti tietämättään lipun suoraan erään suuren nykysirkuksen ystävän, eli meikäläisen sydämeen. Esitys oli tosi tosi hieno! Ei ehkä parhain koskaan näkemäni, mutta hyvin viehättävällä tavalla persoonallinen.

Rakasta nykysirkusta, koska siinä on jotakin niin rosoisen autenttista. Alkuperäistä, vaikka "uutta" onkin. Katujen ja takapihojen meininkiä, itse tehtyä, oman näköistä, silti huikean taitavaa ja liikuttavaa ja hauskaa.

Las Palmas

On ihan uskomatonta miten nopeasti jotkut asiat leviävät. Erityisesti YouTube -pätkät. Minulla on esimerkki:

Olin viime viikonlopun Tanskassa ja poikaystäväni nauratti minua näyttämällä tämän trailerin ruotsalaisen Johannes Nyholmin lyhytelokuvasta Las Palmas. Nyholm teki elokuvan, jossa rouva seikkailee - ja sikailee - Las Palmasissa. Pääosaa näyttelee Nyhomin oma hädin tuskin kävelemään oppinut taapero.


Eilen sitten bongasin pätkän Joanna Goddardin A Cup of Jo -blogissa. Se oli levinnyt rapakon taakse. Viime viikolla sen oli kuulemma nähnyt muutama satatuhatta, nyt jo yli 5 miljoonaa. Käsittämätöntä.

Noh, traileri on minusta niin uskomattoman hullunkurinen, että se sietääkin saada huomiota. Olisi kiva nähdä myös koko elokuva jossain.

Meitä kiinnosti myös elokuvan musa. Se on Björn Olssonin kappale "Låt i H-moll".

Olsson on tehnyt toinen toistaan omituisempia kappaleita, lähinnä instrumentaalibiisejä. Niiden nimetkin ovat omituisia ja videot ovat omituisia ja levynkin nimi on omituinen: Lobster. Muita Olssonin levyjä ovat mm. Shrimp jaThe Crayfish and the Crab. Outoa, mutta mukavaa.

Meille tuli hyvä fiilis ja hymyilytti kovasti. Kuuntelimme koko levyn. Soolouraansa tunnetummaksi Olssonin on tehnyt ura The Soundtrack of Our Lives -bändissä. En ole koskaan aikaisemmin syttynyt sille, mutta ehkä nyt käännän kelkkani. Olsson vaikuttaa mukavalta.

Tässä biisiin Tjörn tehty video. Siitä tuli elävästi mieleen viime kesänä tehty lauttamatka Tanskasta Saksaan. Sellaisenkin asian opin, että Tjörn on saari Göteborgin edustalla.

Malmö

Meillä oli ehtinyt olla jo pitkään (ainakin viime syksystä asti) agendalla retki Malmöseen. Tästä syystä se odotti ohjelmassa melkeinpä pakollisena rastina, kun kesäloma koitti. Matka Kööpenhaminasta Ruotsin puolelle vie junalla puolisen tuntia, pieni vaiva siis, mutta viikonloppu tuntuu aina aivan liian lyhyeltä ajalta hankkeen toteuttamiseen. Nyt meillä kului reissuun kokonainen päivä, lähdimme aamulla ja tulimme takaisin vasta yömyöhään. Ärsyttävää oli vielä se, että Kööpenhaminan metrossa tehtiin heinäkuun ajan öisin korjaustöitä, joten jouduimme köröttämään lentokentältä (jonka kautta juna kulkee) bussilla kotiin.

Tämä kuva on menomatkalta. Juna kulkee siltaa pitkin salmen yli ja ison vesialueen ylitys junalla oli ainakin näin ensimmäistä kertaa aika huikaiseva kokemus. Silta on aivan uskomattoman pitkä!
Iso osa Malmölaisista käy töissä Köpenhaminan puolella, erityisesti nuoria on kaikenlaisissa palvelualan töissä. Asuminen on Ruotsissa halvempaa, palkat Tanskassa paremmat. Matka saattaa kestää yhtä kauan kuin Espoosta Helsinkiin, vaikka maa vaihtuu.

Ehdin miettiä sitäkin, minkälaista olisi, jos Helsingin ja Tallinnan välillä olisi rautatietunneli, kuten joissain visioissa on esitetty. Suomalaiset ovat aina kovin nopeita miettimään kaikenlaisia uhkakuvia tällaisissa asioissa, mutta kai siitä jotain etujakin olisi. Ainakin se, että tavara kulkisi raiteita pitkin vikkelämmin. Esim. Venäjän markkinoille rahdataan nyt Keski-Euroopasta tavaraa kumipyörillä.

Malmö oli minusta pikkuisen oloinen, mutta varsin viehättävä ja vilkas. Keskusta-aluekin tuntui laajalta, kauppoja ja ravintoloita oli paljon.

Tässä on China Box -lounas. Uskomattoman halpaa ja ihan riittävästi. Pisteitä pahvipakkauksesta, miinusta muovihaarukasta.

Malmössä silmiinpistävää on siirtolaisten suuri määrä. Jos kyllä Tukholmakin on varsin monikulttuurinen, niin siellä se ei ole yhtä näkyvää kuin Malmössa. Vastaavasti Kööpenhaminan keskustassa Tanskan tilastollisesti varsin suuri maahanmuuttajien määrä ei minusta näy juuri ollenkaan. En tiedä minne ovat kaikki maahanmuuttajat piilottaneet.

Malmö oli ihan toisenlainen. Keskustan tuntumassa saattoi muutenkin aistia kaikenlaista vaihtoehtoista toimintaa. Ehkä yliopisto ja opiskelijoiden suhteellisesti suuri määrä saa aikaan sen, että kaupunki tuntuu olevan jotenkin "poliittisesti tiedostava". Seiniin on liisteröity jos jonkinlaista julistusta, kaikenlaisia yhteisöllisiä ja vegetaarisia kahvila yms. hankkeita tuntui olevan joka kulmassa, ja "hippejä" käveli vastaan paljon enemmän kuin Ruotsissa keskimäärin. Ero Tukholmaan oli silmiinpistävä.

Illalla söimme intialasta erään ravintolan terassilla. Ruuasta minulla ei ole kuvaa, mutta tässä näette ruokajuomat. :) Syön intialaista ja pakistanilaista ja nepalialaista yms. ruokaa melkoisen usein, mutta tämä oli kyllä ehdottomasti parasta pitkään pitkään aikaan. Vahvasti maustettua ja aidon oloista.

Muistan käyneeni jossain ruotsalaisessa seurassa viime talvena keskustelun siitä, ovatko Lapin kulta ja Norlands Guld itse asiassa sama olut. Globalisoituneen panimoteollisuuden tiimellyksessä se tuskin olisi mikään ihme. Etiketti näyttää lähes samalta, vaikka pullo onkin erilainen.
Noh, nyt tuli todistettua, että eri oluita ovat. Norlands Guld maistui erilaiselta.

Tässä on kadunvarren mansikka, eli ilmeisesti jonkinlainen hiekoituslaatikko. Tukholmasta löytyi hämmästyttävän yhdennäköinen koppero, vaikkakin eri käyttötarkoituksessa.

Malmössä oli hämmästyttävän paljon todella hienoja viheralueita ja puistoja. Ihmettelimme yhteistuumin jälleen miten vähän niitä on Kööpenhaminassa, vaikka rantaviivaa piisaa ja kaupunki on paljon suurempi. Tanskalaiset vain jostain syystä, eivät ole innostuneita niiden kaavoittamisesta. Meillä oli muistissa sellainen fakta, että lähes 90% tukholmalaisista asuu alle 300 metrin päässä viheralueesta. Helsingissäkin luku on varmaan samanmoinen ja uskoisin, että Malmössa vielä suurempi.

Puistojen vitsauksena olivat sielläkin inhottavat hanhet. En juuri muuten kammoa lintuja, mutta hanhia inhoan. Onneksi henkilökohtainen hanhenlumoojani kulki edellä raivaamassa tietä. Väistyivät sentään sivuun mokomat.

Tässä on Malmön vesitorni eli Kuken eli Kulli. Huomautettakoon, että kyseessä on puhekielinen ilmaus. Tornilla on varmaan myös joku virallisempi nimi. Kuken on minusta kuitenkin varsin osuva. Yhdennäköisyys on ilmeinen.

Vesitornin lähellä, keskellä Möllevångin aluetta oli erittäin viihtyisä Malmöparken eli Folkets park. Istuimme siellä pari päivän kuuminta tuntia katsellen leikkiviä lapsia ja päivää paistattelevia Malmölaisia.

Tämä ruusun muotoinen suihkulähde oli lasten ykkössuosikki, sillä vesisuihkut kasvoivat maasta epäsäännöllisin väliajoin ja katosivat sitten. Piltit kirmailivat uikkareissa edestakaisin suihkulähteen ympäri asettuen välillä hiljenneeseen suihkukohtaan ja pinkaisten sitten kirkuen eteenpäin, jos suihku räpsähtikin yllättäen päälle.
Vanhemmilla oli hyvää aikaa jutustella varjossa tai lueskella kirjaa. Mukavan näköistä touhua hellepäivänä.

Puistossa oli myös maailmanpyörä ja karuselli ja muita huvipuistolaitteita.

Sekä maan mainio kahluuallas, jonka omasta lapsuudestani muistan myöskin hellepäivän ykköspuuhaksi.

Iltapäivän lopulla kävelimme keskustasta hirmuisen pitkältä tuntuneen matkan rannalle Västra Hamnenin asuntoalueelle. Koko alue on rakennettu 2000-luvulla ja siellä on monen moista kokeellista taloa ja ratkaisua. Osa onnistuneempia kuin toiset. Näköala Öresundiin oli kuitenkin ylimaallisen hieno ja erityisesti aurinkoisena hellepäivänä asuinalue merenrannalla vaikutti juuri siltä luksukselta, joksi se alunperin on tarkoitettukin.

Yksi hauskimmista asuntokokeiluista olivat nämä asuntolaivat. Olivat melkoinen luxuspainos verrattuna niihin, joita olen Kööpenhaminan sataman perukoilla nähnyt. Kieltämättä kuitenkin upean näköisiä. Muuttaisin varmasti moiseen, jos tilaisuus tarjoutuisi.

Tässä rantabulevardia, jossa oli minusta oli vähän sellainen etelän rantalomakohteen meininki. Ihan kuin olisi kävellyt hotellialueen läpi. Ehkä tätä oli suunnittelussa tavoiteltukin, mutta minulle se antoi enemmänkin persoonattoman tunnelman. Kaikista asunnoista näytti kuitenkin olevan merinäköala, joka varmasti antaa vastinetta rahoille säällä kuin säällä.

Tässä kuvassa näkyy Malmön maamerkiksikin muodostunut tornitalo. Sitä oli kaikkein hupaisinta katsoa aivan juurelta. Tuntui kuin maailma olisi pyörinyt silmissä. Jännittävä.

Tämä oli minusta koko asuinalueen onnistunein osa. Riviin rakennettujen pientalojen sarja, joista oli pääsy kanavaan. Monilla taloilla oli oma pikkuinen laituri. Pihat olivat kasvaneet uskomattoman reheviksi ja hienoiksi. Olettaisin, että niihin on tehty samanaikainen ja samankaltainen pihasuunnitelma, jossa on suosittu erilaisia rantaheiniä ja muita luonnollisesti rehottavia kasveja vähän rehevöityneen, ylikasvaneen vaikutelman aikaansaamiseksi. Todella viihtyisän, yhteisöllisen ja varmasti kaikkina vuodenaikoina miellyttävän näköinen alue, vaikka suora merinäköala jäikin taloista uupumaan.

Tämän päivän viimeisen kuvan otin junasta. Mehän siinä olemme heijastuksena ikkunassa. Olimme tosi väsyneitä. Mitään ei jaksanut sanoa tai tehdä. Minulla oli vielä uusien kenkien (tennareiden!) aiheuttamana hirmuiset rakot jaloissa.
Loistopäivä kaikesta huolimatta. Voin lämpimästi suositella Malmöta kaikille, jotka ovat pidempään Kööpenhaminassa. Kaupunki on mukava ja tunnelmaltaan sopivan erilainen. Shoppailukin on siellä (ainakin vielä toistaiseksi) edullisempaa kuin Tanskassa.