Sydämen mitalla

Voi ei. Sydämmenmuotoinen mittalusikkasetti. Rakkauden mitta. Tämä on minusta aivan hykerryttävän söpö.

via Black Eiffel

Lusikkaa myy tällainen putiikki: Beehive Kitchenware

Building anything

Tänään ilahdutti tämä Legolle tehty mainosvideo: Building anything. Tykkään.
Olispa leegoja, niin heti rakentaisin jotain.


Build Anything from Studiocanoe on Vimeo.

Videon on tehnyt Studiocanoe

Joululahja

Nään poikaystävääni seuraavan kerran vasta joulun jälkeen. Siihen on vielä yli kuusi viikkoa aikaa. Hirmuista. Toisaalta olen jo ehtinyt tottua ajatukseen. Onhan näitä pausseja ollut ennenkin ja tämä kyseinen ero on ollut tiedossa jo toukokuusta. Olen nimittäin lähdössä kuukaudeksi matkalle ja sitä on valmisteltu hartaasti ja pitkään.

Koska olemme joulun erossa, päätin ennakoida ja antaa joululahjan jo ennakkoon. Se on By Nordin ihana susilakana (kuvassa). Olen ollut siihen rakastunut jo kauan, ilokseni sain sitten huomata, että poikaystävänikin on. Susi on julmetun kaunis. Voisin katsella sitä tuntikausia.

Malmö

Meillä oli ehtinyt olla jo pitkään (ainakin viime syksystä asti) agendalla retki Malmöseen. Tästä syystä se odotti ohjelmassa melkeinpä pakollisena rastina, kun kesäloma koitti. Matka Kööpenhaminasta Ruotsin puolelle vie junalla puolisen tuntia, pieni vaiva siis, mutta viikonloppu tuntuu aina aivan liian lyhyeltä ajalta hankkeen toteuttamiseen. Nyt meillä kului reissuun kokonainen päivä, lähdimme aamulla ja tulimme takaisin vasta yömyöhään. Ärsyttävää oli vielä se, että Kööpenhaminan metrossa tehtiin heinäkuun ajan öisin korjaustöitä, joten jouduimme köröttämään lentokentältä (jonka kautta juna kulkee) bussilla kotiin.

Tämä kuva on menomatkalta. Juna kulkee siltaa pitkin salmen yli ja ison vesialueen ylitys junalla oli ainakin näin ensimmäistä kertaa aika huikaiseva kokemus. Silta on aivan uskomattoman pitkä!
Iso osa Malmölaisista käy töissä Köpenhaminan puolella, erityisesti nuoria on kaikenlaisissa palvelualan töissä. Asuminen on Ruotsissa halvempaa, palkat Tanskassa paremmat. Matka saattaa kestää yhtä kauan kuin Espoosta Helsinkiin, vaikka maa vaihtuu.

Ehdin miettiä sitäkin, minkälaista olisi, jos Helsingin ja Tallinnan välillä olisi rautatietunneli, kuten joissain visioissa on esitetty. Suomalaiset ovat aina kovin nopeita miettimään kaikenlaisia uhkakuvia tällaisissa asioissa, mutta kai siitä jotain etujakin olisi. Ainakin se, että tavara kulkisi raiteita pitkin vikkelämmin. Esim. Venäjän markkinoille rahdataan nyt Keski-Euroopasta tavaraa kumipyörillä.

Malmö oli minusta pikkuisen oloinen, mutta varsin viehättävä ja vilkas. Keskusta-aluekin tuntui laajalta, kauppoja ja ravintoloita oli paljon.

Tässä on China Box -lounas. Uskomattoman halpaa ja ihan riittävästi. Pisteitä pahvipakkauksesta, miinusta muovihaarukasta.

Malmössä silmiinpistävää on siirtolaisten suuri määrä. Jos kyllä Tukholmakin on varsin monikulttuurinen, niin siellä se ei ole yhtä näkyvää kuin Malmössa. Vastaavasti Kööpenhaminan keskustassa Tanskan tilastollisesti varsin suuri maahanmuuttajien määrä ei minusta näy juuri ollenkaan. En tiedä minne ovat kaikki maahanmuuttajat piilottaneet.

Malmö oli ihan toisenlainen. Keskustan tuntumassa saattoi muutenkin aistia kaikenlaista vaihtoehtoista toimintaa. Ehkä yliopisto ja opiskelijoiden suhteellisesti suuri määrä saa aikaan sen, että kaupunki tuntuu olevan jotenkin "poliittisesti tiedostava". Seiniin on liisteröity jos jonkinlaista julistusta, kaikenlaisia yhteisöllisiä ja vegetaarisia kahvila yms. hankkeita tuntui olevan joka kulmassa, ja "hippejä" käveli vastaan paljon enemmän kuin Ruotsissa keskimäärin. Ero Tukholmaan oli silmiinpistävä.

Illalla söimme intialasta erään ravintolan terassilla. Ruuasta minulla ei ole kuvaa, mutta tässä näette ruokajuomat. :) Syön intialaista ja pakistanilaista ja nepalialaista yms. ruokaa melkoisen usein, mutta tämä oli kyllä ehdottomasti parasta pitkään pitkään aikaan. Vahvasti maustettua ja aidon oloista.

Muistan käyneeni jossain ruotsalaisessa seurassa viime talvena keskustelun siitä, ovatko Lapin kulta ja Norlands Guld itse asiassa sama olut. Globalisoituneen panimoteollisuuden tiimellyksessä se tuskin olisi mikään ihme. Etiketti näyttää lähes samalta, vaikka pullo onkin erilainen.
Noh, nyt tuli todistettua, että eri oluita ovat. Norlands Guld maistui erilaiselta.

Tässä on kadunvarren mansikka, eli ilmeisesti jonkinlainen hiekoituslaatikko. Tukholmasta löytyi hämmästyttävän yhdennäköinen koppero, vaikkakin eri käyttötarkoituksessa.

Malmössä oli hämmästyttävän paljon todella hienoja viheralueita ja puistoja. Ihmettelimme yhteistuumin jälleen miten vähän niitä on Kööpenhaminassa, vaikka rantaviivaa piisaa ja kaupunki on paljon suurempi. Tanskalaiset vain jostain syystä, eivät ole innostuneita niiden kaavoittamisesta. Meillä oli muistissa sellainen fakta, että lähes 90% tukholmalaisista asuu alle 300 metrin päässä viheralueesta. Helsingissäkin luku on varmaan samanmoinen ja uskoisin, että Malmössa vielä suurempi.

Puistojen vitsauksena olivat sielläkin inhottavat hanhet. En juuri muuten kammoa lintuja, mutta hanhia inhoan. Onneksi henkilökohtainen hanhenlumoojani kulki edellä raivaamassa tietä. Väistyivät sentään sivuun mokomat.

Tässä on Malmön vesitorni eli Kuken eli Kulli. Huomautettakoon, että kyseessä on puhekielinen ilmaus. Tornilla on varmaan myös joku virallisempi nimi. Kuken on minusta kuitenkin varsin osuva. Yhdennäköisyys on ilmeinen.

Vesitornin lähellä, keskellä Möllevångin aluetta oli erittäin viihtyisä Malmöparken eli Folkets park. Istuimme siellä pari päivän kuuminta tuntia katsellen leikkiviä lapsia ja päivää paistattelevia Malmölaisia.

Tämä ruusun muotoinen suihkulähde oli lasten ykkössuosikki, sillä vesisuihkut kasvoivat maasta epäsäännöllisin väliajoin ja katosivat sitten. Piltit kirmailivat uikkareissa edestakaisin suihkulähteen ympäri asettuen välillä hiljenneeseen suihkukohtaan ja pinkaisten sitten kirkuen eteenpäin, jos suihku räpsähtikin yllättäen päälle.
Vanhemmilla oli hyvää aikaa jutustella varjossa tai lueskella kirjaa. Mukavan näköistä touhua hellepäivänä.

Puistossa oli myös maailmanpyörä ja karuselli ja muita huvipuistolaitteita.

Sekä maan mainio kahluuallas, jonka omasta lapsuudestani muistan myöskin hellepäivän ykköspuuhaksi.

Iltapäivän lopulla kävelimme keskustasta hirmuisen pitkältä tuntuneen matkan rannalle Västra Hamnenin asuntoalueelle. Koko alue on rakennettu 2000-luvulla ja siellä on monen moista kokeellista taloa ja ratkaisua. Osa onnistuneempia kuin toiset. Näköala Öresundiin oli kuitenkin ylimaallisen hieno ja erityisesti aurinkoisena hellepäivänä asuinalue merenrannalla vaikutti juuri siltä luksukselta, joksi se alunperin on tarkoitettukin.

Yksi hauskimmista asuntokokeiluista olivat nämä asuntolaivat. Olivat melkoinen luxuspainos verrattuna niihin, joita olen Kööpenhaminan sataman perukoilla nähnyt. Kieltämättä kuitenkin upean näköisiä. Muuttaisin varmasti moiseen, jos tilaisuus tarjoutuisi.

Tässä rantabulevardia, jossa oli minusta oli vähän sellainen etelän rantalomakohteen meininki. Ihan kuin olisi kävellyt hotellialueen läpi. Ehkä tätä oli suunnittelussa tavoiteltukin, mutta minulle se antoi enemmänkin persoonattoman tunnelman. Kaikista asunnoista näytti kuitenkin olevan merinäköala, joka varmasti antaa vastinetta rahoille säällä kuin säällä.

Tässä kuvassa näkyy Malmön maamerkiksikin muodostunut tornitalo. Sitä oli kaikkein hupaisinta katsoa aivan juurelta. Tuntui kuin maailma olisi pyörinyt silmissä. Jännittävä.

Tämä oli minusta koko asuinalueen onnistunein osa. Riviin rakennettujen pientalojen sarja, joista oli pääsy kanavaan. Monilla taloilla oli oma pikkuinen laituri. Pihat olivat kasvaneet uskomattoman reheviksi ja hienoiksi. Olettaisin, että niihin on tehty samanaikainen ja samankaltainen pihasuunnitelma, jossa on suosittu erilaisia rantaheiniä ja muita luonnollisesti rehottavia kasveja vähän rehevöityneen, ylikasvaneen vaikutelman aikaansaamiseksi. Todella viihtyisän, yhteisöllisen ja varmasti kaikkina vuodenaikoina miellyttävän näköinen alue, vaikka suora merinäköala jäikin taloista uupumaan.

Tämän päivän viimeisen kuvan otin junasta. Mehän siinä olemme heijastuksena ikkunassa. Olimme tosi väsyneitä. Mitään ei jaksanut sanoa tai tehdä. Minulla oli vielä uusien kenkien (tennareiden!) aiheuttamana hirmuiset rakot jaloissa.
Loistopäivä kaikesta huolimatta. Voin lämpimästi suositella Malmöta kaikille, jotka ovat pidempään Kööpenhaminassa. Kaupunki on mukava ja tunnelmaltaan sopivan erilainen. Shoppailukin on siellä (ainakin vielä toistaiseksi) edullisempaa kuin Tanskassa.

Urban abstract

Neloskanavalle luotu motion design -teos Urban Abstract voitti kultaisen leijonan Cannes Lions -festivaalilla design-sarjassa. Teos on palkittu jo aiemmin D&Ad Awardsissa (Design & Art direction) pronssilla ja European Design Awardsissa Rotterdamissa pronssilla.

Urban Abstractin ovat suunnitelleet Designstudio Musutan Jopsu Ramu ja Timo Huhtala. Mukana on ollut myös japanilaista osaamista.

Teos oli siis Nelosen katkotunnuksena viime vuoden marraskuussa. Se on epätavallinen ja hieno, todella hypnoottinen erityisesti jos sen katsoo yhteen pötköön. Vimeossa se on katsottu jo miljoona kertaa. Vaikuttavaa.

FIFA World Cup kautta aikojen

Espanjan johtaessa Hondurasia 1-0 on turvallista surffailla FIFA:n sivuilla. Menneitten aikojen kisatunnukset ovat minusta upeita. Ne ovat kaikki ihanasti oman aikansa tuotteita, kauniita ja samalla myös jotenkin iloisia ihan jokainen. Myös Etelä-Afrikan kisatunnus on upea, siinä on myös jotakin retroa. Hassua, että tunnuksessa näkyvä musta jalkapalloilija ei ole ensimmäinen kisatunnuksessa pelaava musta jalkapalloilija. Myös Ruotsin vuoden 1957 kisatunnuksessa on sama hahmo.

Onko muilla muuten ikävä tuota 70-80 -lukujen mustavalkoista kisapalloa? Sitä ei ole vuosikausiin näkynyt. Nykyisin ovat milloin minkäkin värisiä. Toivoisin vanhaa takaisin, nostalgiasyistä.

Kuvat: FIFA

Rakkausmakkari

Kaikenlainen rakkausaiheinen sisustustavara puhuttelee minua nykyisin kovasti, tosin huumoria pitää olla. Esimerkiksi tämä tyyny tai tämä naulakko sytyttävät! Samoin kuvien makkari, joka löytyi Here's lookin at me kid -blogista. Sängyn päälle ripustetun XOXO -kyltin ja seinävaatteen jossa lukee I don't care too much for money, money can't buy me love ottaisin myös omalle seinälleni.




Myös tämä tyynynpäällispari nauratti kovasti. Eipä sekaannu tyynyt. Tosin partakarvat voivat tuntua vähän turhankin karvaisilta korvaa vasten. :)

Kuvat: Darling Dexter

Sateelta suojaan

Jos vaikka Helsingissä ihan oikeasti sataisi tänään, ja jos vaikka olisi kävelyllä jonkun kanssa, jonka kanssa haluaisi kävellä ihan lähekkäin, olisi tällainen tuplavarjo aika näppärä. Sadepäivä ei tuntuisi tällaisen varjon kanssa enää tylsältä ollenkaan. Sopisi sitäpaitsi mainiosti yhteen punaisten kumisaappaiden kanssa.

Kuva: sitkeästä etsinnästä huolimatta en löydä kuvan alkuperää. jostakin olen sen poiminut, mutta mistä...

A Large Eiffel Tower

Joskus jotkut aivan typerät asiat voivat olla niin omia, että niitä ei voi ohittaa. Minulle sellainen tuli vastaan tämän kuvan kaulakorussa. Tilausvahvistuksen perusteella se on nimeltään A Large Eiffel Tower Neclace. :) Törmäsin siihen alunperin Stellan blogissa, mutta nyt taas uudemman kerran.

Miniatyyrieiffelit ovat heikko kohtani. Pohdin kovasti sellaisen hankkimista Pariisissa asuessani. Ihan siis sellaisen tavanomaisen, pikkuisen, jonka voi asettaa hyllylle katselemaan. En sitten ostanut silloin ja sen koommin en ole käynyt, joten hankkimatta on jäänyt. Tämä kaulakoru on kohtalo.

Ruotsalaisellani on miniatyyrieiffel -avaimenperä, jota hän ei käytä, ja jota minä himoitsen. Se lojuu milloin milläkin hyllyllä tai ikkunalaudalla. Toistuvista suostutteluistani huolimatta hän ei ole suostunut antamaan sitä minulle käyttöön. On kuulemma lahja ystävältä, ei sovi antaa pois. Nyreys. Epäilemättä on lahja joltain toiselta tytöltä. ;)

Kuva: fashionology.nl

and I love you

Ihastuttavan ihana naulakko löytyy mittimyllan -verkkokaupasta, jossa myydään kaikenlaista ympäristönäkökulman huomioivaa sisustuskamaa. Siellä on kyllä vaikka mitä muutakin ihanaa. Mutta tämä tietysti sykähdytti. Hinta ei sykähdyttänyt. 2999 kr (Ruotsin kruunua) on ainakin tällä hetkellä minulle liikaa. Ehkä keväämmällä. Täytyy myöntää, että naulakko sopisi sisustukseeni kuin naula päähän. Eiku nenä.

Impressive Bunch

Loman jälkeen paluu arkeen. Kipeä olo, suuri väsy, pako kotiin parantumaan.

Tämä ilahdutti tänään, maanantaina:



Nokian pätkän on kuvittanut Janine Rewell. Neiti Rewell tuli tutuksi edellisessä työpaikassani, hieno suunnittelija. Ihailen kovasti töitään.

Milk and muffin

Pieniä elämän totuuksia löytyi Candy Changin Milk and Muffin -sarjakuvastripistä. Maitopurkki ja muffinssi siinä keskustelevat siitä, kannattaako tehdä vain yhtä asiaa vai kiinnittyäkö moneen. Maitopurkki jakaa elämänviisauttaan juustoesimerkin avulla. Hyvin aukeni meikäläisellekin, vaikka en olekaan ruudinkeksijöiden ansiokkaaseen heimoon syntynyt.

Sarjis kokonaisuudessaan: http://www.candychang.com/design/pages/milk_and_muffin.htm

Muffinssin ilmeet ovat puhuttelevat. :)

Rakkauden siemeniä

Hampusta tehty tyynynpäällinen ilahdutti ja sulatti sydämeni tänään. Ekologinen, tyylikäs ja hauska. Yksinkertaisesti niiiiin ihana! Kyseessä on ChocolateCreativen tuote. Silmääni miellytti myös mm. tämä. Lukekaatten lisää Etsy -verkkokaupasta.

Suurta tyytyväisyyttä puhkuen!

Helsinki valittiin noin tunti sitten Maailman Designpääkaupungiksi 2012! JEEEE! Olen suuresti tyytyväinen. Paljolti siitä syystä, että olisi ollut kurjaa hävitä Eindhovenille, vaikka se hieno designkaupunki onkin ja siitäkin syystä, että vuonna 2012 ehkä saadaan paljon kaikenlaista kivaa uutta tvallisten kaupunkilaisten elämään.

Helsinki painotti hienosti haussaan näkökulmaa designiin osana jokapäiväistä arkea, elämää helpottamassa ja sulostuttamassa. Siis hyvää arjen muotoilua, muotoilua parhaimmillaan. Ei mitään jalustalle nostettua elitismiä. Hakemuksen tunnus oli: Open Helsinki – Embedding Design in Life

Hesarin uutinen

PS. Ylipäätään on kivaa, että Suomi profiloituu muunakin kuin masennuksen ja alkoholismin maana.

Tanskan "ylen" uutinen

Ei malta!

Perjantaina oli palkkapäivä, joten kävin lauantaina ostoksilla. Ostin kuvassa olevan tuolin. Se on Jacobsenin Ant Chair, eli muurahainen. Sitä ei tietenkään ollut varastossa, joten joudun odottamaan ehkä vielä huomiseen. En malta millään! Kärsivällisyys ei kuulu hyveisiini. Olen eilisestä asti vilkuillut puhelinta hermostuneena. Jos ei huomenna kuulu, menen kysymään.

Vein myös kehystysliikkeeseen oheisen kuvan. Annan sen lahjaksi. Se on kiitos vuoden mittaisesta mentoroinnista. Työ oli valmis jo maanantaina. Liike on kotimatkan varrella.


Muurahainen on merkittävä hankinta. Olen valmistautunut siihen jo toukokuusta asti. Minulla on kaksi siskolta lainattua, mutta tämä tulokas onkin sitten ikiomani. Se jää, vaikka sisko joskus kaipaisikin omiaan takaisin. Tykkään Muurahaisesta! Se on joutunut melkeinpä ryöstöviljelyyn kahviloiden ja muiden sisustuksissa, koska mallisuoja on (käsittääkseni) poistunut 2000-luvulla, mikä on tuottanut halvempia kopioita markkinoille. Muurahainen ei kuitenkaan ole ihan yhtä suosittu kuin saman sarjan 7-tuoli. Eivätkä kopiot minua vähääkään haittaa, vaikka itse olinkin puritaanina valmis säästämään aitoon.

Kuva: Room

Poem

Ihana Design House Stockholmin mallistoon kuuluva Poem -kuppi on ilmeisesti suunniteltu kahvi- tai teekupillisen ääressä tapahtuviin runoiluhetkiin. Kynä on sopivasti hollilla, jos/kun runoiluttaa. Paperihan ei ole ollenkaan niin välttämätön kuin kynä. Hyvän runon voi kirjoittaa vaikka pöytäliinaan.

Näin kuvaillaan runokynäkupin ideaa DHS:n sivuilla:
"Working around the clock, cell phones in the middle of the night, googling this and that. How do we reconcile our physical needs with our virtual bodies?"

Oivaltava.

Se muistuttaa kauppojen ja pankkien palvelutiskeistä, joissa on alustaan ketjulla kiinnitetty musta kynä. Useiden vuosien tavaratalotyöskentely opetti, että irtokyniä katoaa aivan käsittämätöntä vauhtia. Tällaista telineellistä kynää ei ole helppo nyysiä. Toisaalta se on niin söpö, että moni voipi olla valmis näkemään vaivaa saadakseen sen omakseen ilmaiseksi.

Endless kissing

Löysin tämän hauskuuden Moodboard blogista!

Totesin heti, että MINÄ TARVITSEN tämän tuotteen!!! Eikä kyse ole vain huvista tai halusta saada hauskalta näyttäviä asioita kotiin, vaan minun tapauksessani täysin välttämättömästä hyödykkeestä! Pakko saada se!

Designeri on Moodboardin mukaan Miranda July ja hankinnan voi tehdä Third Drawer Down -verkkokaupassa.

This would be a nice place for a tree

Tämä Candy Changin kuva ilhadutti minua tänään tiistaina.

Halipatja

Kaamosmasennus -blogista löysin kyseisen kuvan. Oivaltavaa ja inhimillisestä tarpeesta lähtevää designia parhaimmillaan. Ainakin minua on aina surettanut se, että haluaisin sängyssä halata kumppania kaksin käsin, mutta patja ei anna myöden (tai antaa liikaa myöden, jos on liian pehmeä), jolloin käsi tai olkapää tai kylki puutuu ennemmin tai myöhemmin, mikä taas enemmin tai myöhemmin pakottaa luopumaan muuten niin mukavasta halausasennosta ja nukkumaan erillään. Tässä siis varsin tehokkaalta vaikuttava ratkaisu ongelmaan. Tuotteen nimikin on Lovemat. Ihanaa! :)

Patjan suunnittelija näyttäisi olevan gooya design, mistä en toistaiseksi tiedä enempää, koska sen sivut ovat ainakin tänään alhaalla. En siis myöskään tiedä mistä näitä saa, vai onko kyseessä suunnittelijan omaan käyttöön jäänyt prototyyppi.