Lana Del Ray

Tänä iltana olen kuunnellut Lana del Rayta. Törmäsin ladyn musiikkiin, kun löysin Claire Denamurin cover version Lanan Video Games kappaleesta.
Lanassa on minusta jotain aseistariisuvan seksikästä. Herkkyyttä yhdistettynä ehkä vähän turhankin hiottuun femme fatale tyyliin. Laulaja kuvailee ajatusta taiteilijanimensä taustalla seuraavasti: "Lana Del Rey reminded us of the glamour of the seaside. It sounded gorgeous coming off the tip of the tongue."

Kuulostaa jopa laskelmoidun hyvältä ja samaan aikaan myös vilpittömän naivilta, vähän kömpelöltäkin. Nuori Lana ei ehkä ole vielä ihan niin kohtalokas sielultaan, kuin viimeistelty taiteilijapersoonansa. Pidän kuitenkin musiikista hirveän paljon, tai ainakin kaikesta siitä, mitä olen tämän illan aikana ehtinyt kuunnella.



Lähetin tämän videolinkin poikaystävälleni illan päätteeksi ja kerroin, että hän on parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. Hän kertoi, että se sai hänet sulamaan siihen paikkaan. Hah! :)

Tykkään

Peukku tälle kuvalle. Tykkään.

via Hviit

Aurinkoa ja ohutta yläpilveä

Palasin viime yönä Tanskasta. Siellä vierahti pitkä pätkä huhtikuuta; pääsiäinen ja vappukin. Nyt on jo toukokuu, ja huhtikuun päivitykset jäivät häpeällisen vähäisiksi.


Loma oli mahtava. Uskomattoman laiska. En tehnyt mitään tuottavaa, enkä mitään hyödyllistä. Kaikki huhtikuun angstit kuolivat aurinkoisen Kööpenhaminan lämpimille nurmikeltille. Vietimme paljon aikaa puistoissa, molempien tuskallisesta siitepölyallergiasta huolimatta, kuten kaikki muutkin ihmiset. Kaikki lojuivat nurmikoilla pikku topeissa ja shortseissa, osa bikineissä. Fantastista!

Kerrankin minulla oli mukana aivan liikaa aivan liian lämpimiä vaatteita. Yleensä on toisin päin, kun aliarvioin Jyllannin yli Pohjanmereltä pyyhkivät hirmuiset tuulet.

Lämpö oli koko viikon enimmän aikaa 20 pinnassa tai yli. Takkia tarvitsin vasta myöhään illalla ja viimeisenä päivänä, kun alkoi sataa. Lähes lämpimin koskaan kokemani huhtikuu. Naaman kesakot todistavat lämpöaaltoa.

Nyt on tietysti kova ikävä leppeään ja laiskaan ilmanalaan.

Oheinen säädiagrammi kuvaa tämän viikon lämpötilaa, kun ei tullut pieneen mieleen ikuistaa sitä viime viikolta. :(

Sydämen mitalla

Voi ei. Sydämmenmuotoinen mittalusikkasetti. Rakkauden mitta. Tämä on minusta aivan hykerryttävän söpö.

via Black Eiffel

Lusikkaa myy tällainen putiikki: Beehive Kitchenware

Something in the water

Poikaystäväni on kipeänä jo kolmatta viikkoa. Ikiflunssa ei ota talttuakseen vaan vie äänen ja kunnon. Hän lähti uhmakkaasti hurjalle baarikierokselle viime viikonloppuna heti, kun tauti oli antanut vähäisiä heikkenemisen merkkejä, ja sai nöyrtyä, kun se hyökkäsi kahta kauheampana takaisin.

Myötätunnosta tympääntynyttä sairastajaa kohtaan, ikävästä ja ehkä omasta ikävystymisestäkin johtuen, olen melkein sortumaisillani ostamaan sikakalliit viime hetken lennot ensi viikonlopuksi. Roikun vielä epätoivoisesti kiinni viimeisissä säästäväisyyden riekaleissa. Paljon ei ole enää jäljellä.

Tämän Brooke Fraserin kappaleen lähetin tänään piristämään kurjuuden keskelle. Kuulemma toimi ihan kohtuullisesti. Pidän muistakin Brooken kappaleista, mutta tämä kolahtaa tosi kovaa, paitsi koska se on niin hauska rallatus, myös nimensä takia: "There is something in the water that makes me love you like i do".
Kertosäe tuo hymyn huulille.

Ystävänpäivä 2

Tässä meikäläisen tekemä ystävänpäiväviesti. Idea tuli muualta, mutta toteutus on oma. ;)
Se olisi toki voinut olla tyylikkäämmin tehty, mutta jouduin toimimaan kiireessä ja ajatushan on tärkein...
Minua odotti eilen tällainen viesti. Meitä molempia nauratti eniten nallea halaileva leppis. Symppis! 

Kaikki muuttuu paremmaksi

"Ainoa asia jolla on väliä, on rakkaus ja siinä ei voi olla koskaan mitään väärää."




Oletteko jo nähneet Kaikki muuttuu paremmaksi -videon? Törmäsin siihen viime viikolla, en jaksanut heti katsoa läpi. Mutta kun ehdin, niin olin tosi iloinen. Se on minusta hieno! Niin lempeä ja kannustava ja niin auki. Herkistyin. Toisaalta mielessä kävi usempaankin otteeseen, että miksi ihmeessä tämä on tehty vasta nyt. 

Pidän kovasti siitä, että vaikka video on tehty selvästi kannanotoksi viime viikkojen keskusteluun, on siinä lähdetty puhuttelemaan yksilöitä. Video ei ole julistus, mutta julistaa kuitenkin samaan aikaan ihan täysillä. Pidän siitä, että muistetaan ja rohtkaistaan ihmisiä, jotka kamppailevat oman identiteettinsä kanssa. Ei olisi kiva olla tällaisen keskustelun aikana vaikkapa teini ja pohtia omaa seksuaalisuutta. Enkä sano tätä sillä, että aikuisilla ei olisi monasti yhtä lailla pohtimista. Henkilökohtainen vaan on nyt niin poliittista, että se saattaa tuntua monesta jopa ahdistavalta.Itseään ei pitäisi kuitenkaan kaiken metelin keskellä kadottaa.

Samalla idealla ollaan nyt tekemässä myös kirjaa. Tosi hienoa! Tekstejä voi toimittaa 12.11. asti, eli vielä vajaan viikon verran. FaceBook-sivulla on ohjeet. Kirja on tulossa joulumarkkinoille myyntiin.

Lisää TEDxHelsinki
Ps. Ystävän hieno kirjoitus samaan aiheeseen liittyen täällä: Ett Perspektiv

Hygge

 

Onneksi tämä työviikko on ainakin osittain ohi. Hommia riittää vielä viikonlopuksikin, mutta ainakin saa vapaata toimisto-orjuudesta.On tähän viikkoon kaikenlaista hauskaakin mahtunut, teatteria, raveja, espanjaa, pitkiä pitkiä keskusteluja, mutta kun on koomaväsynyt, niin kaikki menee vähän sumussa ohi. Sääli sinänsä.

Näistä kuvista on jo melkein kuukausi. Käytiin edellisellä Tanskan visiitilläni ystäväni luona kyläilemässä. Oli mukavaa ja lokoisaa. Ulkona kylmää ja sateista. Sisällä lämpö ja kynttilät ja kokkaus ja liian makea kuohuviini ja juurekset ja possupihvit ja mukava jutustelu ja raskaana oleva ystäväni, jonka kasvavaa vatsaa en osaa olla ihmettelemättä. Miten ihmeessä tässä nyt näin kävi. Sunnuntai-lapsista tuli aikuisia. =)

Koko ilta oli sellainen tanskalaisen hyggen perikuva. Se on muuten hirveän hyvä sana; mukava, kodikas, tyyni, rauhoittava, miellyttävä, lohdullinen. Kaikki miellyttävät merkitykset yhdessä sanassa.  

Lisää hyggetunnelmia voitte lukea täältä

Kissssing - a love blog

“I fell in love with her courage, her sincerity, and her flaming self respect. And it's these things I'd believe in, even if the whole world indulged in wild suspicions that she wasn't all she should be. I love her and it is the beginning of everything.”
-- F. Scott Fitzgerald

Kuva ja lainaus ihanasta Kissssing -blogista, johon päädyin tänään. Hyvää alkanutta viikkoa!

Coeur de pirate

Torstai-aamun musavinkkinä, tuhottoman pitkän (mutta myös ajoittain aikamoista flowta sisältävän) keskiviikkopäivän ja useasti huonosti nukutun yön jälkeen: Coeur de pirate.

Se tekee minut tässä harmaassa ja ankeassa syysaamussa niin onnelliseksi. Rakastan sitä!



Ehkä jopa enemmän pidän biisistä Comme des Enfants, mutta kun nyt rakkaudesta kirjoitetaan, niin pakko linkittää tämä suloinen C'etait salement romantique. Todellakin! :)
Coeur de Pirate on kanadalaisen lauluntekijän Béatrice Martinin "bändi". Siis lainausmerkeissä bändi, koska käsittääkseni hän soittaa levyllä kaiken itse ja keikoilla on sitten mukana muitakin.

Tässä Beatricen MySpace -proofiiliin listaamat vaikutteet:

Kundera, Sartre, la Main, l'avenue du Parc, l'hiver, l'été, le noir, le blanc, La cumparsita, l'argentine, l'alaska, la danse moderne, la danse sociale, Banksy, Ghostpatrol, Bernard Emond, Guillaume Vigneault, Malajube, Basquiat, Brigitte Bardot, Aznavour, Megasoid, le tango, Debussy, les Naive New Beaters, The Kooples, Eddie Barclay, Eli B., Justine Masse, la vie sous toutes ses formes, les garçons, les guitaristes qui portent des pull ridicules en concert, Paris, Montréal

Uppoaa meikäläiseen kuin veitsi, suloisesti ja suoraan sydämeen. ;)

Lisää voi lukea täältä: http://www.myspace.com/coeurdepirate#ixzz0zfkcG6bO

Ymmärrys ja ymmärtämättömyys

Viikonloppu oli vähän kummallinen. Olin Tanskassa, oli kylmää ja sateista, vähän väsynyttä. Olin myös vähän stressissä, koska piti kirjoittaa työhakemuksia ennen sunnuntain deadlinea. Olen aina piilohermostunut moisista projekteista. En koskaan osaa suhtautua, vaikka periaatteessa hakemusten kirjoittaminen onkin mukavaa.
Lisäksi lensin kotiin jo sunnuntaina, joten yhteinen aika jäi lyhyeksi. Onneksi menen uudelleen kahden viikon kuluttua.

Kävimme sunnuntaina ruuan jälkeen oluella mukavassa Café Retrossa. Siellä sitten ajauduimme riitaan. Uskon, että meitä molempia stressaa aina ero niin paljon, että pitää riidellä vähän ennen, jotta ei tuntuisi niin pahalta. Usein kaava menee näin, tai sitten riita riidellään jo edellisenä iltana.

Riidan tuoksinassa käytiin minusta samalla myös aika hyvä keskustelu siitä, miten me suhteemme näemme. Kaikkien ei varmasti parisuhteessaan tarvitse käydä tällaista keskustelua kerran kuukaudessa, mutta minä huomaan, että meille se tekee ihan hyvää. Meille se on suhteen uusintamista, maaperän muokkaamista sille, että varmasti jaksamme taas yhden kuukauden erossa. Keskustelujen kautta meillä on yhteys, kohtaaminen, rakkaus, ymmärrys... tai yhteisymmärrys siitä, että kaikissa asioissa ymmärrystä ei ole. Tämä kävi sunnuntaina harvinaisen selväksi. Kaikkea, mitä toinen tekee, ei voi ymmärtää, ainakaan syvällisellä tasolla. Yrittää kyllä voi, mutta vaikka ei pystyisikään, eikä asiasta pidä hermostua. Pääasia, että hyväksyy ja tukee. Ymmärrys ja tuntemus kai kasvaa suhteen myötä.

Tämä ajatuskulku saattaa nyt tuntua toisista vähän alkeelliselta, mutta minulle tämän ymmärtämättömyyden myötäminen on ollut kova paikka, on edelleenkin. Olen aina pitänyt itseäni niin intuitiivisena ja empaattisena, että ymmärrys käy minulta ikäänkuin itsestään. Samoin minun mielikuvani tästä suhteesta on pitkälti perustunut sellaiselle vähän romanttiselle ajatukselle sielunkumppanuudesta. Mitä pidempi aika kuluu ja mitä paremmin toisen tuntee, sitä paremmin ymmärtää, että ei todellisuudessa ymmärrä mitään. Itse asiassa on paljonkin sellaista, jonka edessä joudun nostamaan kädet pystyyn. Alan esimerkiksi vasta pikkuhiljaa ymmärtää mistä piirteistä poikaystävässäni en pidä. Sekin on ihan tärkeä tieto, vaikka tähän asti en ole juuri ehtinyt sitä ajatella. Ja tärkeää kai on mainita tässä, että näidenkin ominaisuuksien kanssa pystyn elämään. Pikkuhiljaa meille rakentuu se arki, todellisuus, ihan oikea elämä. Rakentukoon vaikka riidan kautta, kunhan rakentuu. Rakkautta riittää silti.

Danny & Annie - 27 vuotta yhdessä

Tämä on ihana. Tosi tarina, Danny ja Annie, 27 vuotta yhdessä, kunnes kuolema heidät erottaa. Suurta rakkautta.

Via Cup of Jo

Kävelyjä 1

Yli kaksi viikkoa yhtä soittoa Kööpenhaminassa antoi mahdollisuuden sellaiseen päämäärättömään vaelteluun, jota en ole koskaan aikaisemmin ehtinyt harrastaa. Kuljimme helteisiä katuja ja rantoja, lötkötimme Rosenborg Have -puistossa lukemassa kirjaa hämärän tuloon asti, katsoimme jalkapalloa ja kuvasimme kaikenlaista. Lainaksi saamani uusi hienon hieno kamera oli ahkerassa käytössä retkillä, mutta vähintään yhtä usein yksin kotona. Aika moni tilanne vaati tallentamista ihan sattumalta, ja siitä syystä näistäkin kuvista iso osa on otettu uskollisella pikku kamerallani, joka mahtuu loistavasti taskuun tai käsilaukkuun.

Itselle vieraissakin kaupungeissa muodostuu usein ja helposti rutiineja. Minun reittini ovat usein samoja kuin poikaystäväni, ja joskus huomaan ottaneeni ne ihan omikseni. Esimerkiksi käymme tosi usein (minun aloitteestani) pikkuisessa Gothersgaden thaimaalaisessa, johon mahtuu kerrallaan ruokailemaan tasan tarkkaan kaksi ihmistä.

Syön myös melkein aina samaa ruokaa. Sitä samaa, jota alunperinkin tilasin. Jos paikasta ottaa mukaan, on helpointa odottaa ulkona. Tässä odotetaan kanaa punaisessa currykastikkeessa. Gothersgade on kuvattu länteen ja itään.

Näyttävimmät kaljaterassit sijaitsevat Nyhavnissa, mutta mukavia on kyllä muuallakin. Tässä Café G:n terassi, joka oli pikkuinen, mutta viihtyisä. Paikkaan päädyttiin siitä syystä, että helteessä ei jaksanut kävellä enää askeltakaan ilman olutta. Viereisen pöydän eläinystävä oli yhtä nääntyneen näköinen kuin me.

Yhden sateisesta puolipilviseksi muuttuneen päivän aikana käytiin Tanskan kansallismuseossa, joka sijaitsee osoitteessa Ny Vestergade 10. Ihan keskustassa siis. Poikaystävä oli pettynyt, kun kokoelmassa ei ollut kovinkaan montaa pienoismallia, joita erityisesti olisi halunnut nähdä, vaan kaikenlaista muuta vähemmän kiinnostavaa. Minä sen sijaa olin tyytyväinen käyntiin.

Opin museossa muun muassa sellaisen jutun, että tämä aivan museon lähellä, Slottsholmenilla, sijaitseva Christianborgin linna, oli kuninkaallinen linna ennen kuin kuningasperhe asettui Amalienborgiin. Senkin sain tietää, että linna on palanut peräti kaksi kertaa maan tasalle ja rakennettu taas uudelleen.

Linnan vieressä olevissa kuninkaallisissa hevostalleissa asuvat tietysti kuninkaalliset hevoset. Ne olivat kaikki menneet laitumelle, kertoi opaskyltti rakennuksen seinässä. Hevoset palaavat elokuussa takaisin kotiin, luvattiin. Ei siis nähty hevosia, vain kuvia niistä.

Tämä kuva otettiin minun syntymäpäiväni iltana. Iloinen seurue veneili satamassa vanhan maailman keskimoottoriveneellään. Sellaisella veneiltiin myös minun lapsuudessani. Olisi ollut mukava päästä mukaan. Perässä liehui Tanskan lippu.

Jalkapallon MM-kisoja varten Kvaesthusbroenille oli rakennettu iso skreeni ja ulkoilmakatsomo. Kävimme katsomassa viimeiset pelit siellä. Tunnelma oli loistava. Paljon metelöiviä, riehakkaita ihmisiä, makkaraa ja olutta.

Loppuotteluilta oli erityisen lämmin ja tunnelmallinen, mutta tulimme paikalle niin myöhään, että jouduimme jäämään ihan Larsens Pladsin kulmaan. Täytyy myöntää, että näin peliä tosi huonosti. Pääasia kuitenkin, että Espanja voitti. :)

Kävimme ensimmäistä kertaa yhdessä lenkillä (tämä kuva on eri kerralta). Juoksimme Kastelletiin ja takaisin. Se on vähän Suomenlinnan tapainen linnoitusalue keskustan laidalla, paljon pienempi vain. Sen edessä on tanskalaisia kaatuneita sotilaita kunnioittava muistomerkki, jonka jalustalla leikki kaksi naakkaa. Uskomattoman hupaisa näky. Sitä olisi voinut seurata tuntikausia.

Amalienborgin kohdalla rannassa on varsin tavanomainen suihkulähde. Näin komean kuvan (ja tusinan lisää) siitä sai heinäkuisen alkuillan auringossa, taustalla muhkea Marmorkirken.

Toinen, paljon dramaattisempi suihkulähde löytyi rannasta läheltä Kastellettia. Taustalla on St. Albanin anglikaaninen kirkko.

Kaikenlaista muutakin tarttui kameraan, kuten tämä leipomokyltti, jonka lähelläkään ei näkynyt leipomoa. Kaipa se roikkui paikallaan jonkin muinaisen leipomon muistona.

Ikkunoista näkyvät talot ovat päässeet kuvaan ihan jokaisella Kööpenhaminan reissulla, nyt myös täydellinen puolikas kuu ja lemmikinsininen kesätaivas.

Elokuu, kotiinpaluu

Palasin iltapäivällä Suomeen. Kuukauden mittainen kesälomani päättyy tänään. Se oli mahtava, paras lomani koskaan!!! Huomenna takaisin sorvin ääreen. Tietysti pikkuisen ketuttaa, mutta itse asiassa yllättävänkin vähän.

Olen tällä hetkellä aivan hirveän onnellinen - me olemme aivan hirveän onnellisia! Ja niin uskomattoman rakastunut, että en olisi voinut vuosi sitten arvata, että tämä tunne minun pääni sisällä voisi kasvaa moisiin mittasuhteisiin. Olen niin varma tästä. Se on upeaa!

Edessä on tietysti taas pitkä talvi ja paljon erossa oloa, mutta jotenkin se ei juuri nyt pysty masentamaan. Kaikki on niin kovin hyvin. Kaikki on niin kokonaista. Ainakin vielä tänään. :)

Minulla on hirveän paljon kuvia lomalta, en jaksanut päivittää niitä tänne pitkin matkaa. Ehkä laitan joitain mukavimpia ensi viikolla ja kerron samalla lisää niistä retkistä, joita teimme.

Tämä kuva on otettu perjantaina Tukholmassa, Drotningholmin linnan puiston laidalta. Linna sijaitsee Ekerön saarella, Tukholman länsipuolella. Saari on ihana maalaisidylli ja linnan puisto on loistava piknikpaikka. Ehkä vähän kaukana keskustasta, mutta ehdottomasti vierailemisen arvoinen. Rento!

Lisää linnasta: www.royalcourt.se

Rakkausmakkari

Kaikenlainen rakkausaiheinen sisustustavara puhuttelee minua nykyisin kovasti, tosin huumoria pitää olla. Esimerkiksi tämä tyyny tai tämä naulakko sytyttävät! Samoin kuvien makkari, joka löytyi Here's lookin at me kid -blogista. Sängyn päälle ripustetun XOXO -kyltin ja seinävaatteen jossa lukee I don't care too much for money, money can't buy me love ottaisin myös omalle seinälleni.




Myös tämä tyynynpäällispari nauratti kovasti. Eipä sekaannu tyynyt. Tosin partakarvat voivat tuntua vähän turhankin karvaisilta korvaa vasten. :)

Kuvat: Darling Dexter

Häät

Hyvä ystäväni meni lauantaina naimisiin rakastamansa miehen kanssa. Siinä vasta suurta romantiikkaa! Parin ensi tapaamisesta on kulunut alle vuosi, mutta nähtyään heidät yhdessä, kukaan tuskin ihmettelee nopeita päätöksiä - varmuutta.
Kun sen oikean löytää, niin...

Nopeimmat juhlijat ennättivät kiertää jatkoille shakkipöydän kautta.
Ottelu oli yllättävän tasaväkinen.

Elämä on kivaa!

Tässä on postikorttiprojektini ensimmäinen puhtaasti virtuaalinen tervehdys. Lähetän sen ilahdutukseksi Rakkauden viidakkokirjan Oliverille.

Kortti on ihan tajuttomasti myöhässä, muistan suunnitelleeni sen lähettämistä jo helmikuussa. Sitten en ehtinyt, sitten en löytänyt sopivaa kuvaa, sitten unohdin asian ja tässä se vihdoin on, kun huhtikuu on jo lopuillaan.

Kortti voisi kai olla kauniimpikin, mutta sen viesti on nyt tässä tärkein: Elämä on kivaa!

Oliverilla on ollut vaikea kevät, voitte lukea siitä blogista. Se on minua kovasti pitkin matkaa surettanut. Epätoivo on aina kouraisee sydänalasta ilkeästi, vaikka sen kokijana olisikin ihminen, jota ei ole koskaan tavannut. Oliverin koettelemusten kohdalla minun on ollut syystä tai toisesta hyvin helppo samaistua. Tunnistan paljon itseäni Oliverin tavassa kokea asioita. Uskon, että meissä on ihmisinä jotakin perustavalla tavalla hyvin samankaltaista, vaikka emme ehkä sitä arkipäivässä tunnistaisikaan, samoille laidunmaille sattuessamme.

Toivotan siis tämän kortin myötä Oliverille uskoa siihen, että parempia aikoja kohti mennään. Tsemppiä!

Kortti on (taas) kotoisin isovanhempieni jäämistöstä. En tiedä kyseisistä kisoista sen enempää, mutta päivämäärän perusteella olen ollut tuolloin viittä vaille kuusi vuotias. :)

Eyjafjöll

Islantilainen tulivuori on pakottanut minut viikonloppuleskeyteen. Ensin sulkeutui Kastrup, sitten Helsinki-Vantaa. Torstaina harmitti vietävästi, perjantai-aamuna asian jo hyväksyi. Luonnonmullistus on luonnonmullistus. Olisin vain toivonut, että se olisi tullut kohdalleni kaksi päivää myöhemmin, jotta olisin jäänyt jumiin Kööpenhaminaan, enkä tänne.

Jos olisimme onnistuneet näkemään tänä viikonloppuna, olisimme ehtineet nähdä ennätykselliset kolme kertaa huhtikuun aikana. Ostin nimittäin torstaina seuraavat lennot vapuksi. Ennätys jäi nyt rikkomatta.

Tavallaan minusta on kyllä hauskaakin, että juuri tämä ehkä absurdein mahdollinen force majeure sattui kohdalleni. "Tulivuoren purkaus piti rakastavaiset erossa toisistaan," kertoo tarina sitten kun olen vanha ja keinun keinutuolissa.

I believe in pink

I believe in pink... I believe in kissing, kissing a lot... and I believe that happy girls are the prettiest girls.

- Audrey Hepburn

Suuresti kunnioittamani - ihana nainen - Audrey Hepburn, oli aika viisas. Lisää pinkkiä, lisää pusuja, lisää onnea ja kauneutta elämään!
Pinkki on tämän kevään hitti, väittävät muotilehdet. Meikäläisellä on tänään taas harmaata päällä. Huomenna pinkkiä! Lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon.

kuva: Dress Design and Decor

Ps. Mieleen juolahti sellainen ajatus, että itse asiassa tuosta pitäisi muuttaa yksi kirjain. ii saisi antaa tilaa uu:lle. En oikeastaan edes pidä pinkistä väristä - ainakaan kovin paljon. Sen sijaan Punk on ihan periaatteesta lähellä sydäntä. Ainakin asenteessa. Tosin tämä koko kirjoitus oli aika antipunkki. Niii. I'm getting old.

Love Is The New Black

Tämä ajatus ilahdutti ja nauratti tänään maanantaina. :-)
Ajatuksen voi ostaa The Love Shop -verkkokaupasta. Kauppa näyttäisi nopean selauksen perusteella olevan kuin minulle tehty. Vai mitä sanotte tästä tai tästä? Tai tästä ja tästä?