Maailmalle

Huomenna (21.11.2010) klo 17.00 lähtee kone Helsinki-Vantaalta Madridin Barajasin kautta toiselle puolen maapalloa. Kun maanantaina ollaan iltapäivästä perillä, olen kauempana kotoa kuin koskaan aikaisemmin.

Täytyy myöntää, että vaikka tiukka työtahti piti tehokkaasti jännityksen loitolla, niin eilen ja tänään on alkanut kuitenkin vähän jännittää. ;)  Ennen kaikkea olen kuitenkin hirveän iloinen tervetulleesta tauosta, poispääsystä sekä kylmästä että duuneista.


Saatan kertoa kuukauden aikana jotain kuulumisia tai ehkä ennätän vasta jälkeenpäin. Se riippuu pitkälti yhteyksistä ja aikatauluista ja siitä, tuleeko jotain kiireellisempää tielle.


Parasta mahdollista marraskuuta - ja joulukuutakin. Muistelen teitä auringossa rakkaat ystävät!

Building anything

Tänään ilahdutti tämä Legolle tehty mainosvideo: Building anything. Tykkään.
Olispa leegoja, niin heti rakentaisin jotain.


Build Anything from Studiocanoe on Vimeo.

Videon on tehnyt Studiocanoe

Beajolais Nouveau

Sain tänä vuonna uudelleen kutsun tuttavieni beajolais nouveau -juhliin. En ilmeisesti käyttäytynyt viime vuonna ihan hirveän huonosti, kun kutsuivat uudelleen.
Olen matkavalmisteluista aivan tukossa, mutta pakko silti ehtiä piipahtamaan, niin mukava juttu. Lukekaa täältä, jos ette tiedä mistä on kysymys. :D

It's good to be here

Tänään ilahdutti tämä Candy Changin blogista löytynyt kuva. En oikein osaa selittää mikä siinä viehättää tai ilahduttaa. Kaipa se, että joskus olisi kiva havahtua huomaamaan, että jossain tiloissa ja paikoissa viihtyy, on kotonaan ja onnellinen (siis muuallakin kuin kotona). Candy on kirjoittanut sen jalkakäytävään. Helsingissä on oikeastaan aika montakin paikkaa, josta voisin sanoa niin. Ainakin voisin mennä kyltin kanssa Koffin puistoon. Se on kodin jatke. Omaa tilaa.

Kuva: Candy Chang

Sunnuntai

Sunnuntai oli ihana päivä.
Voiko olla mitään hienompaa kuin loputtomalta tuntuneen harmaiden päivien rivin rikkova aurinko. 
Mielikin tuntui valoisalta, edessä oleva ero ei painanut pahasti.
Ihailin maisemaa ja kuvasin sillä aikaa kun toinen nukkui. 

Me lojuimme puolet viikonlopusta sängyssä, niin myös sunnuntain. Laiskotellen.
Minäkin nukuin hyvin ensimmäistä kertaa pitkään pitkään aikaan.

Ulos lähdettiin vasta myöhään iltapäivällä, onneksi aurinkoa riitti vielä hetken.
Ilmassa oli myös suurta rakkautta.Illan tullen ikävä vain kasvoi, maanantaina jäin taas yksin.

Odotan jo että lähtö koittaisi, jotta aika kuluisi nopeammin, matka olisi pian ohi ja näkisimme taas.
Tänään luin lehdestä, että osa telakan rannan rakennuksista on suojeltu, vaikka alueelle tulee uusi kaava. Toivottavasti myös nosturi pysyy. Se kuuluu maisemaan.

Chemical Brothersin Asleem From Day = sunnuntai. 

Joululahja

Nään poikaystävääni seuraavan kerran vasta joulun jälkeen. Siihen on vielä yli kuusi viikkoa aikaa. Hirmuista. Toisaalta olen jo ehtinyt tottua ajatukseen. Onhan näitä pausseja ollut ennenkin ja tämä kyseinen ero on ollut tiedossa jo toukokuusta. Olen nimittäin lähdössä kuukaudeksi matkalle ja sitä on valmisteltu hartaasti ja pitkään.

Koska olemme joulun erossa, päätin ennakoida ja antaa joululahjan jo ennakkoon. Se on By Nordin ihana susilakana (kuvassa). Olen ollut siihen rakastunut jo kauan, ilokseni sain sitten huomata, että poikaystävänikin on. Susi on julmetun kaunis. Voisin katsella sitä tuntikausia.

Hiljaista, rauhallista

Olin viime viikonlopun Tanskassa. Olen käynyt siellä nyt syksyn aikana tosi tiuhaan. Vähän liiankin tiuhaan. Huomaan, että kun olen koko ajan töissä ja muutenkin tosi tosi väsynyt, niin tuntuu hirveän rankalta matkustaa kahtena viikonloppuna kuukaudessa. Nyt tuntui lähtiessä jopa siltä, että olisin mieluummin jäänyt kotiin. Olin vain niin väsynyt. Melkein myöhästyin koneesta, jouduin ottamaan taksin.

Viikonloppu menikin ihan hiljaisesti ja pienesti. Lauantaina käytiin aamupalalla ja hoidettiin jotain asioita, leivottiin ananaspiirakkaa. (Olin ensin hirveän skeptinen, mutta se olikin yllättävän hyvää). Sunnuntaina käytiin konsertissa. Muuten kyhjötimme sisällä lämpimässä leffoja ja sarjoja katsellen.

Brunssilla Kungens Haven lähellä. Ulospäin ei näyttänyt kovinkaan ihmeelliseltä, mutta brunssi oli ihan tarpeeksi hyvä. Paikka oli selvä kulmakuppila, asiakkaat sekalaisia. Äitejä lastenvaunujen kanssa, nuoria miehiä oluella, yksinäinen nainen lounaalla. Lisäksi oli kuurolta ja sokealta vaikuttanut raihnaisen oloinen vanha mies, joka ei sitten ilmeisesti ollutkaan sokea, koska lähtiessä lausui minulle kohteliaisuuden. Olin miehen mielestä nätti tyttö, vaikka en ymmärrä miten hän sen oikein erotti.

Sunnuntaina tuli auringonpaiste. Se oli ihanaa, vaikka tuntuikin tosi kylmältä. Ihan kuin olisi ollut pakkasta, vaikka ei kuitenkaan. Kävelimme Slotsholmenin läpi. Se on vähän omituinen osa keskustaa. En tiedä onko se oikeasti saari vai onko Christiansborgin linnan ympärille vain kaivettu tällainen kanava.

Sanoisin, että turistin kannattaa ainakin pyörähtää Slotsholmenin kautta. Siellä on kaikenlaista kiinnostavaa: hevostallit, linna, lempirakennukseni dramaattinen Den Sorte Diamanten - Kansalliskirjasto.

Konsertti pidettiin Glyptoteekin juhlasalissa. Glyptoteekki on rautatieaseman ja raatihuoneen ja Tivolin lähistöllä sijaitseva Calsbergin veistoskokoelma. Hieno paikka, jossa kannattaa piipahtaa vaikka vain katsomassa rakennusta, vaikka ei patsaita jaksaisikaan ihaille. Kokoelma sinänsä on kyllä minusta hieno ja hurjan mielenkiintoinen.

Keskellä rakennusta on tällainen suuri palmuhuone, jossa kasvaa valtavia palmuja ja muita kasveta. Lisäksi on patsaita ja suihkulähde.

Laidalla on kiva kahvila, jossa voi nautiskella erikoisesta näkymästä. Me emme ehtineet tällä kertaa juoda kahvilassa mitään, koska konsertin väliajalla jono oli hirmuinen. Ihmettelimme sen sijaan veistoksia ja muutenkin erikoista rakennusta.

Tämä on Glyptoteekin modernin siiven sisäänkäynti. Se on minusta todella hieno, monumentaalinen, kuin temppeli. Seinät ovat jotain vaaleaa kiveä, hiekkakiveä tai jotain, katto lasia.

Ulos tullessa oli jo hämärää, vaikka kello oli vasta viisi. Kuulaassa, kylmässä ilmassa talven synkkyys ei tuntunut niin musertavalta, kuin esimerkiksi tänään. Onneksi enää runsas viikko jäljellä ja sitten pääsen valoon.

Tämän kuvan otin Kungens Nytorvin metroasemalla maanantai-aamuna klo 05 metroa odottaessani. Olin siis matkalla lentokentälle. Mielenkiintoista tässä oli se, että kyseinen asema on yksi vilkkaimpia, enkä ole KOSKAAN nähnyt sitä tyhjänä ihmisistä. Jopa silloin kun olen aikaisemmin mennyt aamukoneella, on asemalla ollut porukkaa vähintäänkin lentokentälle menossa. Nyt ei ollut ristin sielua. Ei yhtään ainutta ihmistä yhdelläkään aseman tasanteista minun lisäkseni. Vähän pelotti, täytyy myöntää.
Kuvittelin mielessäni miten katastrofielokuvassa aseman sisäänkäynnin portaita alkaisi vyöryä sisään valtavia vesimassoja, jotka putoaisivat kaikkien kerrosten läpi kuiluun ja täyttäisivät tunnelit ja koko aseman vedellä. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan Metro Lufthavn saapui, minä nousin kyytiin ja asema jäi taas tyhjilleen.