Talo Latviassa

Poikaystäväni on seonnut. Haluaa ostaa talon Latvian maaseudulta. Justiinsa.
Onhan se kieltämättä idyllinen, mutta kyllä vanhoja taloja riittää suvun mailla omasta takaa. Ei tarvitse lähteä Latviasta asti etsimään. Jos myisin helsinkiläisyksiöni, niin saisin 330 m2 talon ja 26 000 m2 tonttia, jolla useita piharakennuksia. Ei hullumpi diili. Sitten pitäisi vain päättää mitä siellä Latviassa tekisi.

Lisää kuvia on paikallisen kiinteistövälittäjän sivuilla, jos siis kiinnostaa.

Thanks for not coming back!

Tämä nauratti tänään keskiviikkona:



Elokuvateatterin vahtimestari heitti katsojan kesken leffanäytöksen ulos. Nainen oli saapunut näytökseen myöhässä ja käyttänyt kännykkää apuna päästäkseen paikalle, istuttuaan hän alkoi lähetellä tekstiviestejä, mikä tietysti häiritsi vieressä istuvia. Nämä valittivat ja kun ei tepsinyt valittivat vahtimestarille ja tämä huomautti tekstailijalle. Kun huomautus ei tepsinyt, pyysi vahtimestari naista poistumaan. Kimpaantuneena saamastaan kohtelusta hän jätti vihaisen viestin vastaajaan. Elokuvateatteri pisti paremmaksi.

Häiriköivään käytökseen törmää eniten suurissa teattereissa, mutta toki joskus pienissäkin. Olimme Tanskassa katsomassa leffaa, kun edessä istunut mies pisti tupakaksi. Ei se minua hirveästi haitannut, mutta olin ihan äimänä siitä itsevarmuudesta, jolla jotkut vaan tulevat ja polttavat leffassa. Ja siis tupakointihan oli tässä tanskalaisteatterissakin kiellettyä. Kukaan ei tosin valittanut miehelle mitään, eikä häntä liioin heitetty ulos. Ihmettelin miten palohälyytin ei pärähtänyt soimaan - ehkä sitä ei ollut.

I'll try anything once

Paluu Tanskasta sunnuntain ja maanantain välisenä yönä saa minut aina sekaisin koko loppuviikoksi. Olen kuin humalassa, sillä univelka korjaantuu vasta viiveellä. Nytkin oli lähtö junalla kahdeksalta ja edessä tiiviit kaksi päivää kurssitusta. Hotellissa ei pysty nukkumaan, mistä johtuen pää on edelleen ihan pyörällä vaikka on jo torstai.

Viikonloppu sujui hiljaisissa tunnelmissa, kipeä olo ja vesisade pitivät sisätiloissa. Ennakkoon laaditusta leffalistasta toteutuivat Swimming Pool ja Somewhere. Hyvin erilaisia, mutta toisaalta aika samalla tavalla hitaasti kehittyviä ja verkkaisia leffoja molemmat. Pidin kummastakin, mutta tajuntaa ne eivät räjäyttäneet. Suosittelen silti. Erityisesti Somewhere, kuten kaikki muutkin Coppolan leffat sai sympatiani heräämään. Siinä oli niin realistinen, vähän tympeänkin tylsistynyt tunnelma, pieniä huippukohtia, jotka eivät kuitenkaan riitä piristämään verkkaista elämää riittävästi. Ehkä saatte vähän kiinni tunnelmasta, jos kuuntelette tämän Strokesin biisin I'll Try Anything Once, joka on leffan soundtrackillä.



Viikonlopun paras leffa oli sattumalta löytynyt pätkä, joka pyöri Tanskan tv:ssä lauantaina: Rory o'Shea Was Here. Se on tehty jo 2004. Katsomisen arvoinen, pieni, mutta erittäin hyvin tehty leffa ja hyvä teemakin vielä kaiken lisäksi.

Viikonlopun leffalista

Leffojen katseleminen on minun ja poikaystäväni yhteinen harrastus. Ensin se oli pelkästään sohvaperunan harrastus, mutta hän on onnistunut tartuttamaan sen minuunkin ja kivaa on ollut. Olen ehkä viimeisen viiden-kuuden vuoden aikana käynyt luvattoman vähän leffassa. Sitä ennen tuli käytyä enemmän tai vähemmän aktiivisesti niin arkistossa, festareilla kuin tavallisissa teattereissakin. Opiskelujen jälkeen leffat jäivät jotenkin paitsioon. Minulla on siis monen vuoden ajalta ihan hirveän paljon kiinni kurottavaa. Valtava määrä leffoja, jotka "pitää" nähdä, mutta joita en ole nähnyt. Meillä on poikaystävän kanssa onneksi pohjimmiltaan vähän erilainen maku, joten hän ei ihan aina ole nähnyt kaikkia niitä leffoja, jotka minä ehdottomasti haluan nähdä. 

Olen huomenna menossa taas Tanskaan ja olen tehnyt viikonlopun varalle seuraavan listan leffoista, joita haluaisin nähdä juuri nyt. Kaikkia ei tietysti ehdi, mutta on mistä valita. Shortlistasta voidaan neuvotella.

Jonathan Glazerin Birth

Sofia Coppolan Somewhere

François Ozonin Swimming Pool

Debra Granikin Winter's Bone

Sitten minua kiinnostaa tämä pätkä, joka pyörii parhaillaan myös Finnkinon teattereissa: Miral.

Levottomat jalat

Tanssivia jalkoja SPR:n kansainvälisellä Betania-klubilla. Jos vapaaehtoistyö tai mukava ajanviete kiinnostaa, on klubi osoitteessa Perämiehenkatu 13 joka toinen maanantai klo 18.30. Suosittelen lämpimästi! Seuraava tapaaminen on viikon päästä. Silloin leivotaan.  

Lisätietoja: International Club Betania

Valo ja pimeys

Oletteko nähneet tämän videon. Eräs ystäväni linkitti tämän seinälleen. Se on niiiiin HIENO! Harvoin tulee noin konkreettisesti kelattua läpi tätä valon ja pimeyden vaihtelun ihanuutta ja kurjuutta näillä leveysasteilla. Talvi on niin uskomattoman pimeä. Siitä syystä pitäisi tällaisena kesän ensimmäisenä hellepäivänä painua ulos toimistosta auringonpaisteeseen nauttimaan. Toisaalta kesällä valo tuntuu aina niin ehtymättömältä luonnonvaralta että sitä ei osaa tarpeeksi arvostaa.

La revolution des crabes

Olen horoskoopissa rapu. Ehkä siitä syystä tämä animaatio sytyttää. Sympaattiset ravut! :)