Pitkän kuivan kauden jälkeen savannilla sataa taas

Enkä varsinaisesti viittaa seksin puutteeseen, vaikka senkin kaltaista kuivaa kautta aika monissa lapsiperheissä podetaan. Viittaan siihen, että on ollut pitkään hiljaista, niin hiljaista, että blogin osoite ehti jopa lakata toimimasta. Mutta jos kirjoittelussa onkin ollut pitkä kuiva kausi, niin nyt sataa taas. Hoppas.

Naistenpäivä

Hyvää naistenpäivää naiset ja miehetkin!

Osin työni vuoksi, mutta myös ideologisista syistä kaikki perhevapaiden tasapuolisempaan jakautumiseen liittyvä on lähellä sydäntäni. Tämä ilmeisestikin Unionin tekemä kuva leviää tänään FaceBookissa. Se nauratti, mutta sillä on myös vakava, asiallinen puoli.

Lastenhoito ja kotityöt jakautuvat Suomessa edelleen niin epätasaisesti, että siitä on tasa-arvo kaukana. Epätasaisesta tilanteesta kärsivät paitsi naiset, myös miehet, jotka jäävät lastensa elämässä ikuisiksi sivustaseuraajiksi, kun lastenhoito on aina ja ikuisesti naisten työtä. Isien pitäisi jäädä kotiin paljon enemmän kuin nyt tekevät. Naiset käyttävät perhevapaista Suomessa jotensakin 99%. Aivan liikaa siis. Syy tähän tilanteeseen on epäilemättä yhtä paljon naisissa kuin miehissäkin. Roolit istuvat niin uskomattoman vahvassa, toisaalta usein naisilla on pienempi palkka, joten isän kotiinjääminen olisi taloudellisesti kannattamatonta. Mutta miten sitä naisen työuraa sitten luodaan, jos ollaan kotona maksimiaika ja miten isillä on aikaa tutustua lapsiinsa, jos he ovat lastenhoidossa vain äidin pikku apulaisia.

Meillä on nyt 2kk ja 2vko vanha vauva, joten itsekin on tullut mietittyä näitä juttuja viime aikoina tosi tarkkaan. Tällä hetkellä minä olen kotona vauvan kanssa, kun mies on töissä heinäkuun loppuun asti. Tarkoitus on, että minä menen kahdeksan kuukauden jälkeen takaisin töihin ja mies jää lopuksi vanhempainvapaakaudeksi kotiin ja pitää sen päätteeksi myös omat isyysvapaansa. Vauva menisi tämän suunnitelman mukaisesti päivähoitoon noin vuoden ikäisenä, jos muita järjestelyjä ei keksitä.  Näin toimitaan siis, jos miehen työllisyystilanne ei jotenkin oleellisesti vaadi muuta, eli jos hänelle ei freelancerina tule jotain todella upeaa työkeikkaa vastaan, jolloin kotiin jääminen ei onnistuisi. Meillä on mahdollisena lastenhoitoapuna myös mummi, joka on jo ilmoittautunut vapaaehtoiseksi hoitajaksi esim. kahtena-kolmena päivänä viikossa. Mummi on kuitenkin vain hätävara mikäli muita ratkaisuja ei saada skulaamaan.

Tekemämme plani on tulosta paitsi käytännöllisestä, myös ideologisesta valinnasta. Minulla on parempi palkka ja tarvitsemme tulojani, koska asuntolainaa olisi syytä lyhentää. Miehen työllisyystilanne on epävarmempi, hänellä ei välttämättä ole syksyllä töitä, mutta toisaalta saattaa tulla jokin hieno tilaisuuskin vastaan, joka muuttaa koko suunnitelman.

Olemme myös molemmat sitä mieltä, että on meitä molempia kohtaan reilua jos voimme olla kotona vauvan kanssa suunnilleen yhtä pitkät ajat. Vauva on niin loistava tyyppi, että meillä molemmilla pitäisi olla yhtä hyvä mahdollisuus tutustua häneen. Yleensähän arki-iltaisin töiden jälkeen on niin väsynyt, että ei juuri jaksa mitään kotiin tullessaan ja miehen työt pitävät hänet tällä hetkellä pois kotoa myös osan viikonlopuista. Vauvasta huomaa jo nyt, että kiintymyssuhde minuun on muodostunut vahvemmaksi, koska olen hänen kanssaan käytännössä koko ajan. Asetelmaa olisi kiva saada tasapuolisemmaksi niin isän, lapsen, kuin äidinkin vuoksi.

On myös hyvä, jos meillä molemmilla vanhemmilla on hetki aikaa olla pois työelämästä ja fiilistellä elämää kotona, huolehtia kodista ja lapsesta ja nauttia kiireettömistä päivistä. Vaikka päivät ovat täynnä toimintaa (pyykinpesua, ruuanlaittoa, vaipanvaihtoa, siivoamista, vaunulenkkejä, perhekahviloita), aikataulun saa päättää pitkälti itse, joten stressiä ei ole samaan tapaan kuin työelämässä.

Tällä hetkellä huomaan nimittäin, että ymmärrys siitä, mitä toisen mielessä liikuu ja mistä syystä ollaan väsyneitä, on meillä molemmilla heikentynyt. Arki on meille niin erilaista nyt kun toinen on koko ajan kotona ja toinen käytännössä suurimman osan aikaa töissä. Tasaisempi kotona olo varmaan kantaa aika pitkälle tulevaisuudessa myös parempana parisuhteena, kun molempien ymmärrys kehittyy.  Tai näin ainakin uskon.

Boob

Ai mitä kuuluu tänään. No imetystä kuuluu ja verkkoshoppailua. Teen sitä samaa, kuin ilmeisesti kaikki muutkin kotona olevat pienten vauvojen äidit tekevät kun pakkasta on enemmän kuin -10.  Surffaan netissä ja ostan vaatteita itselle ja vauvalle. Itselle tehdyt ostokset voi kiteyttää tällä hetkellä yhteen sanaan: Boob.
Asiaan vihkiytymättömille selvennykseksi, että kyseessä on ruotsalainen merkki, joka tekee vaatteita imettäville ja raskaanaoleville. Tilasin kaksi imetyspaitaa ennen vauvan syntymää ja ne olivat Boobin. Olen ollut niin tyytyväinen sekä mallin toimivuuteen että laatuun, että nyt en edes harkinnut ostavani muuta. Boobin malli sopii tyyliini, koko on sopiva ja värit ovat pysyneet tuhannessa pesussa täydellisesti.

Ennen vauvan syntymää ajattelin, että en viitsi ostaa uutta garderoobia, vaan käytän omia vaatteitani, niitä joita pystyn. Rauskausaikana tämä sujui hyvin. Omat vanhat vaatteet, tunikat ja joustavat mekot menivät päälle ihan loppuun saakka. Ostin koko raskausaikana vain parit äitiyshousut työkäyttöön.

Nyt imetyksen myötä olen sitä mieltä, että oma imetykseni sujuu helpoimmin imetyspaidassa. Tavalliset paidat joko paljastavat liikaa tai ovat hankalia avata, kun vauva on nälkäinen ja rinta pitäisi saada esiin äkkiä. Boob on siis säästänyt sekä minun että vauvan hermoja merkittävästi. Ainoa ongelmani on ollut se, että koska Boobit ovat niin käteviä, käytän niitä koko ajan, ja siksi ne ovat jatkuvasti pesussa. Lisää siis tarvittiin. Tänään ostoskoriin sujahti myös kesän tarpeiksi toppeja ja t-paitoja. paljon muuta ei sitten varmaan tule shoppailtuakaan, koska imetys jatkunee yli kesän.

Kaalilaatikkoa

Kaali on yksi suosikkivihanneksistani. Se on herkullista, äärimmäisen halpaa, säilyy tuoreena läpi talven, joten todellista sesonkiruokaa ja äärettömän terveellistä. Kaalissa on muistaakseni C-vitamiinia enemmän kuin appelsiinissa.

Ja ei - kaali ei mielestäni haise kypsyessään pahalle, vaan herkulliselle kypsyvälle kaalille. Suosikkikaaliruokani on kaalilaatikko, joka on äärimmäisen yksinkertainen valmistaa. Kaalia, jauhelihaa, sipulia ja puuroriisiä, vähän mausteita, uuniin hiljakseen kypsymään - ja avot!

Nämä kuvat ovat viime syksyltä vanhasta keittiöstä. Siirryin raskauden myötä aivan uuteen lukuun elämässäni, kun opettelin laittamaan ruokaa ihan vain itselleni ja syömään säännöllisesti. Kumpikaan ei ole aikaisemmassa elämässä oikein ottanut onnistuakseen, vaan olen enimmän aikuisikääni syönyt milloin sattuu ja mitä sattuu ja näin jälkeenpäin ajateltuna ihan liian pieniä määriä. Nyt oli ihan pakko murtaa rutiini ja lopulta siinä onnistuinkin.

Nyt kun olen huolehtinut säännöllisestä ja monipuolisesta syömisestä jo pidempään, huomaan miten suuri vaikutus sillä on ollut jaksamiseeni. Jopa viimeisilläni raskaana tunsin olevani elämäni kunnossa.

Hyvää ystävänpäivää!

Hyvää ystävänpäivää ystävät. Tänä vuonna en lähettänyt rakkaalleni ystävänpäivätervehdystä. Sainkin itselleni ihan oman, oman kullan omin käsin tekemän tervehdyksen, joka vielä maistuikin mainiolta. Love you too...

Hvalreki - Dead whale

Viimeinen pysähdys Snæfellsnesissa. Tien varressa kyltti, jossa luki Hvalreki - Dead whale. Teksti ei tarkoittanut kyltin taakse oikaissutta väsynyttä pyöräilijää vaan ihan oikeaa valasta.

Se oli ilmeisesti ajautunut rantaan, mutta en tiedä oliko rantaan joutuminen kuolinsyy vai oliko valas kuollut jo aiemmin. Pahoittelut herkimmille. Vähän hävetti rynnätä rannalle kuvaamaan kuollutta luontokappaletta, mutta uteliaisuus voitti.

En ole koskaan nähnyt valasta - en elävää enkä kuollutta - yhtä läheltä. Enkä varmaan tule näkemään.
Paikallisten luonto-oppaiden mukaan valas oli ehtinyt olla rannalla jo toista viikkoa ja haju oli sen mukainen. Kuvitelkaa mädäntyvä liha ja kertokaa se tuhannella.

Paikka johon valas oli päätynyt, oli mitä uskomattomin: viivasuora horisontti, tyyni vesi, johon pilvien muodostelmat heijastuivat, rannassa ja rantavedessä mustia laavamurikoita. Paikan autiudessa oli jotain todella tarunhohtoista. Tunsin olevani Taru Sormusten Herrasta elokuvassa. Tosin valaasta nouseva löyhkä piti aika tiukasti kiinni todellisuudessa.

Maailman laidalla

 

 

Myös nämä kuvat ovat Snæfellsnesista. Monen monta kuvaa aivan samasta paikasta, tiedän. En kuitenkaan malttanut jättää melkein mitään pois, rakastuin tähän maisemaan niin paljon, että jokainen kuva on tärkeä. En osaa oikein kuvailla miten paljon tällainen jyrkkä rantatörmä ja tyhjä autiuteen avautuva horisontti minua puhuttelivat. Tällaisessa paikassa tulee uskomaton tyhjyyden ja pienuuden tunne. Maailma on niin suuri ja niin uskomattoman kaunis. Mitä siihen voi enää pieni mitätön ihminen sanoa tai tehdä. Voi vain hämmästellä ja antaa paikan pyhyyden sulaa sieluunsa.

Maailman laidalla ollaan olemassaolon perimmäisten kysymysten äärellä. Ajattelen suurella kunnioituksella niitä ensimmäisiä islantilaisia, jotka työnsivät veneensä vesille edessä avautuvaa autiutta pelkäämättä ja purjehtivat niin pitkälle kuin merta riitti. Jotain hyvin hyvin erikoislaatuista heissä on ollut. Positiivista periksiantamattomuutta kai, optimismia ja rohkeutta tuntemattoman edessä.