Naistenpäivä

Hyvää naistenpäivää naiset ja miehetkin!

Osin työni vuoksi, mutta myös ideologisista syistä kaikki perhevapaiden tasapuolisempaan jakautumiseen liittyvä on lähellä sydäntäni. Tämä ilmeisestikin Unionin tekemä kuva leviää tänään FaceBookissa. Se nauratti, mutta sillä on myös vakava, asiallinen puoli.

Lastenhoito ja kotityöt jakautuvat Suomessa edelleen niin epätasaisesti, että siitä on tasa-arvo kaukana. Epätasaisesta tilanteesta kärsivät paitsi naiset, myös miehet, jotka jäävät lastensa elämässä ikuisiksi sivustaseuraajiksi, kun lastenhoito on aina ja ikuisesti naisten työtä. Isien pitäisi jäädä kotiin paljon enemmän kuin nyt tekevät. Naiset käyttävät perhevapaista Suomessa jotensakin 99%. Aivan liikaa siis. Syy tähän tilanteeseen on epäilemättä yhtä paljon naisissa kuin miehissäkin. Roolit istuvat niin uskomattoman vahvassa, toisaalta usein naisilla on pienempi palkka, joten isän kotiinjääminen olisi taloudellisesti kannattamatonta. Mutta miten sitä naisen työuraa sitten luodaan, jos ollaan kotona maksimiaika ja miten isillä on aikaa tutustua lapsiinsa, jos he ovat lastenhoidossa vain äidin pikku apulaisia.

Meillä on nyt 2kk ja 2vko vanha vauva, joten itsekin on tullut mietittyä näitä juttuja viime aikoina tosi tarkkaan. Tällä hetkellä minä olen kotona vauvan kanssa, kun mies on töissä heinäkuun loppuun asti. Tarkoitus on, että minä menen kahdeksan kuukauden jälkeen takaisin töihin ja mies jää lopuksi vanhempainvapaakaudeksi kotiin ja pitää sen päätteeksi myös omat isyysvapaansa. Vauva menisi tämän suunnitelman mukaisesti päivähoitoon noin vuoden ikäisenä, jos muita järjestelyjä ei keksitä.  Näin toimitaan siis, jos miehen työllisyystilanne ei jotenkin oleellisesti vaadi muuta, eli jos hänelle ei freelancerina tule jotain todella upeaa työkeikkaa vastaan, jolloin kotiin jääminen ei onnistuisi. Meillä on mahdollisena lastenhoitoapuna myös mummi, joka on jo ilmoittautunut vapaaehtoiseksi hoitajaksi esim. kahtena-kolmena päivänä viikossa. Mummi on kuitenkin vain hätävara mikäli muita ratkaisuja ei saada skulaamaan.

Tekemämme plani on tulosta paitsi käytännöllisestä, myös ideologisesta valinnasta. Minulla on parempi palkka ja tarvitsemme tulojani, koska asuntolainaa olisi syytä lyhentää. Miehen työllisyystilanne on epävarmempi, hänellä ei välttämättä ole syksyllä töitä, mutta toisaalta saattaa tulla jokin hieno tilaisuuskin vastaan, joka muuttaa koko suunnitelman.

Olemme myös molemmat sitä mieltä, että on meitä molempia kohtaan reilua jos voimme olla kotona vauvan kanssa suunnilleen yhtä pitkät ajat. Vauva on niin loistava tyyppi, että meillä molemmilla pitäisi olla yhtä hyvä mahdollisuus tutustua häneen. Yleensähän arki-iltaisin töiden jälkeen on niin väsynyt, että ei juuri jaksa mitään kotiin tullessaan ja miehen työt pitävät hänet tällä hetkellä pois kotoa myös osan viikonlopuista. Vauvasta huomaa jo nyt, että kiintymyssuhde minuun on muodostunut vahvemmaksi, koska olen hänen kanssaan käytännössä koko ajan. Asetelmaa olisi kiva saada tasapuolisemmaksi niin isän, lapsen, kuin äidinkin vuoksi.

On myös hyvä, jos meillä molemmilla vanhemmilla on hetki aikaa olla pois työelämästä ja fiilistellä elämää kotona, huolehtia kodista ja lapsesta ja nauttia kiireettömistä päivistä. Vaikka päivät ovat täynnä toimintaa (pyykinpesua, ruuanlaittoa, vaipanvaihtoa, siivoamista, vaunulenkkejä, perhekahviloita), aikataulun saa päättää pitkälti itse, joten stressiä ei ole samaan tapaan kuin työelämässä.

Tällä hetkellä huomaan nimittäin, että ymmärrys siitä, mitä toisen mielessä liikuu ja mistä syystä ollaan väsyneitä, on meillä molemmilla heikentynyt. Arki on meille niin erilaista nyt kun toinen on koko ajan kotona ja toinen käytännössä suurimman osan aikaa töissä. Tasaisempi kotona olo varmaan kantaa aika pitkälle tulevaisuudessa myös parempana parisuhteena, kun molempien ymmärrys kehittyy.  Tai näin ainakin uskon.