Rannalla 2

Tänään tunnen vastustamatonta halua päivittää lisää lomakuvia. Ulkona on niin kylmää ja olen kuunnellut illan ystävän sydänsuruja. On pakko saada kääntää positiivinen lehti näkyviin.
Tässä siis Berliinin tunnelmia heinäkuun lopulta.

Menimme Berliiniin bussilla Kööpenhaminasta. Vuoroja kulkee parikin päivässä ja matka kestää vajaat kuutisen tuntia. 1,5 tuntia matka-ajasta kuluu Rostockin lautalla. Menopaluu maksaa n. 80 euroa. Suomesta käsin ajateltuna oikein ärsyttävän halpaa ja helppoa. Täällä ollaan niin kaukana kaikesta.

Ensimmäinen päivä Berliinissä oli superkuuma ja kostea. Sellainen painostava ukkosta enteilevä sää, joka saa hien kihoamaan pintaan pelkästä liikkeen ajatuksesta. Menimme siis rannalle.

En tarkalleen muista missä vaiheessa oikein eksyimme kiinnostavaan Berlin en kärlekshistoria -blogiin, joka houkutteli vaihtamaan Spree-joen rannalla olevat ruuhkaiset kylpylaitokset ja uima-altaat oikeaan rantaan. Blogia kirjoittava ruotsalainen Anna Maria asuu Berliinissä ja kirjoittaa aika hauskoja juttuja. Blogi ei ehkä tuo tottuneemmille Berliininkävijöille kovin paljon uutta, mutta erityisesti tämä rantavinkki; Flughafensee oli täysosuma ja siksipä suosittelen sitä teillekin. :)

Järvi sijaitsee Tegelin lentokentän lähellä, Berliinin kaakkoispuolella, keskellä sievää lähiötä. Lähin S-bahn asema on Holzhauser Strasse. Asemalta oli n. 10 minuutin kävelymatka rantaan, joka oli iloisten berliiniläisten kansoittama. Vesi oli uskomattoman lämmintä, silti kuitenkin virkistävää.

Paikka vaikutti mukavan turistivapaalta siinä mielessä, että rannalla oli aivan tavallisia ihmisiä vauvasta vaariin. Rantaelämää oli hirmuisen kiinnostava tarkkailla. Meillä oli kirjatkin mukana, mutta keskityimme tiirailemaan kanssarantailijoita ja heidän edesottamuksiaan. :) Monilla oli myös koiria mukana ja berliiniläisen vapaamielisesti kukaan ei tuntunut niistä häiriintyvän. Paikalle eksyi myös rinkelikauppias kukkuraisen korinsa kanssa. Seesaminsiemen, unikonsiemen, valkosipuli, juusto, etc. , etc. Lukuisa määrä eri rinkelivaihtoehtoja. Tuoreita ja tuoksuvia. Maksoivat 2 euroa kappale. Ehkä paras välipala koskaan.

Hauska kuriositeetti matkalla S-bahn -asemalta järvelle oli tämä vankila, jonka ohi kävelytie kulki. Oikealla olevan orapihlaja-aidan takana oli söpöäkin söpömpiä pikku omakotitaloja. Eikä vankilakaan nyt varsinaisesti luotaan työntänyt. Muurin päällä kulki kyllä piikkilanka, mutta katsokaa tuota veikeää aaltoa, joka koristaa betonia. Leikkisän oloinen paikka. Tai sitten ei. :)

Lemur mimoso

Olen katsonut tämän videon jo varmaan kymmenen kertaa, mutta se jaksaa naurattaa joka kerta yhtä paljon. Mahtava otus. Lemurin nimi on Sonya ja se syö matoja.



Näin muuten molemmat Madagaskarit kesälomalla ensimmäistä kertaa. Vaikka se monin paikoin olikin vähän rasittava, niin erityisesti nämä lemurit ja pingviinit veivät sydämeni.

Tässä Madagascar trailer niille, jotka eivät ole leffoja nähneet.

Lenkillä

Kävin tänään juoksemassa vakireittini Kaivopuiston rannassa. Ilma oli hyvä, hapekas. Askel kulki, vaikka lomalla ja sen jälkeenkin olen ottanut aika löysästi.
Tässä aika loistobiisi, Temper Trapin Love Lost, jossa on vielä biisiäkin parempi ja erittäin hyvin teemaan sopiva video. Minusta ainakin.

Tänään soi

Lauantai-ilta kääntyy kohta yöksi, enkä ole tehnyt tänään mitään tuottavaa. Ehkä se on ihan ok. Aina ei tarvitse, varsinkin jos on ollut kipeä ja edelleen väsyttää.
Tänä iltana soi Bette Davis Eyes. Se saa ihoni hyvästi kananlihalle. Voisin kuunnella sitä loputtomiin.

Suomenlinnassa sunnuntaina

Tässä muutama kuva viime viikonlopulta. Se oli meidän ensimmäinen yhteinen viikonloppumme minun kotiinpaluuni jälkeen. Oli ihanaa.

Ei ollut samanlaista ahdistusta edellisestä ja seuraavasta erosta kuin yleensä, koska loma oli vielä tuoreessa muistissa. Parin viikon eron aikana olimme kuitenkin ehtineet tahoillamme miettiä kaikenlaista. Meillä oli paljon puhuttavaa.

Viikonloppu oli hieno. Syvä. Täynnä tunnetta.

Sunnuntai on aina haikea. Nyt torjuimme ahdistusta käymällä Hietsun kirpputorilla, josta mukaan tarttui lisälämmitin, siis sähköpatteri (!).
Älkää kysykö miksi. Minun tehteävänäni on syyskuussa rahdata se Tanskaan.

Iltapäivän lopulla lähdimme Suomenlinnaan. Ajatus tuntui lautalla aivan hullulta, koska sadepilvet olivat todella uhkaavat.

Mutta emme sitten lopulta kastuneet ollenkaan, vaan saimme seurata Kustaanmiekassa pilvien liikettä ja auringon pilkietelyä ja lopuksi kaunista auringonlaskua.

Rakastan Suomenlinnaa, erityisesti Kustaanmiekkaa. Se on fantastinen! Ja äärettömän romanttinen. Paras paikka viettää viimeistä iltaa, kun aamulla pitää erota rakkaastaan.

Rannalla viettämissämme hetkissä oli jotain ikimuistoista, katkeransuloista haikeutta, mutta samaan aikaan suurta onnea. Ei huolta huomisesta, vain suurta kiitollisuutta siitä, että saa kokea juuri tämän hetken.

Asioita joista pidän: Big River Man

Katsoimme heinäkuun alussa niin loistavan dokumentin, että haluan sitä kaikille suositella. Big River Man kertoo 52-vuotiaasta slovenialaisesta Martin Strellista ja hänen 65 päivää kestävästä koitoksestaan, kun hän ui Amazon -joen päästä päähän. Dokumentti on John Maringouin käsialaa, joka on myös kuvannut elokuvan käsivaralla. Kertojana on Strellin poika, joka toimii samalla tämän huoltojoukoissa uinnin aikana.

Dokumentti on alussa todella huvittava. Strell on keski-ikäinen, pyylevä, slovenialainen mies, joka näyttää hassulta märkäpuvussa. Lisäksi hän elää ja käyttäytyy kotikaupungissaan kuin rokkitähti, juo paljon viinaa, ajaa kännissä ja osaa englantia varsin auttavasti, mikä on omiaa herättämään katsojassa hilpeyttä.

Varsinaisen uinnin alkaessa ja edistyessä dokumentti saa kuitenkin tummempia sävyjä ja muuttuu aivan uskomattomaksi kuvaukseksi periksiantamattomuudesta ja sitkeydestä, sekä myös katsojaa ärsyttävästä tyhmyydestä, kun Strell oman terveytensä uhalla ei suostu jättämään käsittämättömän vaarallista koitostaan kesken. Jotenkin tarina vie mukanaan ja dokumentin lopussa olin aivan liikuttunut ja herkistynyt kaikkien niiden vastoinkäymisten edessä, joista piittaamatta Strel jatkaa matkaa.

Jotain valtavan sankarillista ja koskettavaa hänen henkilössään on. Ennen Amazonia hän on uinut jo Tonavan, Missisipin ja Yangtzen päästä päähän. Amazonille lähtiessään hän tietää minkälaisia vaaroja on odotettavissa. Rahan vuoksi hän ei koitostaan tee, järjestelyt ovat jopa vaarallisen vaatimattomat.

Alkuperäiseksi motiivikseen hän kertoo tavallisen miehen tarpeen tehdä jotain epätavallista, jotain mistä hänet muistettaisiin. Sittemmin Strellin motoksi on tullut: "swimming for peace, friendship and clean waters".

Minuun Strellin elämänasenne teki lähtemättömän vaikutuksen. Se on sekoitus nöyryyttä, ylpeyttä, rohkeutta, intohimoa omiin saavutuksiin ja sopivasti hulluutta. Elokuvan näkökulmana on pojan isäänsä kohtaan tuntema hyvittuneisuus, rakkaus, ihailu, huoli, kunnioitus ja ärtymyskin. Tunteet välittyvät siinä todella realistisesti. Hieno dokumentti! Katsokaa.

Big River Man -traileri

Wikipedian artikkeli Martin Strellista

USATodayn artikkeli Amazon-uinnista

Mielenrauhaa...

Mielenrauhaa on, kun voin luottavaisin mielen seurata sydäntäni,
olla oma itseni, miettimättä mitä muut minusta ajattelevat,
tai sitä, missä vietän aikani, miten saan ideat kumpuamaan,
tai mistä saan rohkeutta, ja osaan myös nauttia hiljaisuudesta.

Mielenrauhaa on kun ei tarvitse miettiä menneitä,
ei kantaa huolta huomisesta, ja voi luottaa siihen, että riitän omana itsenäni.

Mielenrauhaa on kun saan muut tuntemaan samoin.

Törmäsin hassua reittiä Nordean vakuutusyhtiökumppanin Trygin suomalaisille sivuille, jossa kysytään: Miltä turvallisuus tuntuu ja näyttää? Oikea vastaus on tietysti banaalisti vakuutusyhtiö, mutta minua mainoskampanja kyllä puhutteli. Kapanjan osa on valokuvakilpailu, jossa voi julkaista on näkemyksensä mielenrauhasta sivuilla tai äänestää toisten kuvia. Yllä oleva teksti on kampanjan mainosvideosta, jota en mitenkään onnistunut upottamaan tänne.

Sen voi kuitenkin käydä katsomassa täällä:

www.mielenrauhaa.tryg.fi

Kaikenlainen hidastaminen, rahoittuminen, itsensä löytäminen, yksinkertaisuus ja mielenrauha ovat tavattoman muodikkaita tällä hetkellä. Sitä trendiä mainosmieskin on oppinut hyödyntämään. Täytyy kuitenkin myöntää, että minä pidän tällaisesta - ainakin enemmän kuin kiireestä ja täydellä kalenterilla brassailusta. On ihanaa, että yksinkertainen elämä ja onnellisuus on muotia. Niinhän se pitääkin olla, ainakin minun arvomaailmani mukaan. Mielenrauhakampanjasta tuli hyvä mieli ja ilahdutus. :)

Kuva on otettu mökiltä juhannuksena. <3