Evert and the two Dragons

Tänään on Helsingissä keikalla kiva bändi ja keikka on vielä ilmainen. Art Goes Kapakan parhautta. Evert and the two Dragons on virolainen bändi. Tykkään kovasti.
Menisin itse, mutta olen kyynärpäitä myöden kiinni polttarivalmisteluissa. Menkää te, jotka tämän ajoissa bongaatte - klo 19.00 Bakersiin.

Evert and the two Dragons Myspacessa

Kielioppia

Ystäväni kirjoitti aamulla statuspäivitykseensä niin hullunkurisen jutun, että on suorastaan pakko hävyttömällä tavalla varastaa se tänne.

"Substantiivi on se sana, jonka jälkeen voi lisätä "perkele", kuten äijänperkele, autonperkele. Adjektiivi on sana jonka eteen lisätään "paskan", kuten paskantärkee, paskanhailee. Verbi on sana, jonka jälkeen lisätään sanat "ihan sikana". Yhdyssana on sellanen jonka väliin ei voi laittaa "vittu". Niinku yhdysvittusana. Ei käy. Kuormavittuauto. Ei käy. Aivan vitun ihana. Käy."

Tyydytti nauruntarpeen. Kiitos ihanalle Päiville!

The Brave Romancers

Terve taas ystävät ja kylänmiehet. I'm back!
Takaisin sekä kotona Helsingissä että työpöydän ääressä jo toista viikkoa. Blogiin ei ole toistaiseksi tehnyt mieli kirjoittaa mitään. Olen ollut pahasti kesävireessä ja terässä. Nyt alkavat kuitenkin sekä normaali arki että rutiinit epäilyttävästi luiskahtaa uomiinsa. Ehkä blogikin alkaa taas vetää puoleensa ahkerammin.

Tänään minut sai kirjautumaan erään vanhan tuttavan keikka ravintola O'Malleysissa kahden viikon päästä eli 23.8. klo 19.30. Erinomaisia muusikoita ja tykkään myös biiseistään. Keikka on osa Art Goes Kapakkaa. Tulkaapa kuuntelemaan. Tässä esimakua:



Ps. Tarina kertoo, että tumma kaveri oli teininä tulenpalavan ihastunut hyvään ystävääni, mutta ei koskaan uskaltanut tunnustaa tunteitaan. Näin jälkeenpäin ajatellen herra ei olisi ollut ollenkaan hullumpi catch. Toisaalta molemmat osapuolet ovat nyt onnellisesti tahoillaan naimisissa. Sen pituinen se.

Tykkään

Peukku tälle kuvalle. Tykkään.

via Hviit

Montevideo, Colonia

 

 

Nämä kuvat ovat marras-joulukuiselta Uruguayn matkalta. Otoksia Montevideosta ja Colonian -kaupungista, joka sijaitsee pääkaupungista länteen. Se on maan vanhin kaupunki, Unescon maailmaperintökohde. Sieltä pääsee myös näppärästi parissa tunnissa lautalla Buenos Airesiin, joka sijaitsee vastakkaisella puolella Rio de la Platan suistoa. Ehdin käydä Coloniassa peräti kolme kertaa kuukauden mittaisen Uruguayssa oleskelun aikana. Ensin ystäväni kanssa sunnuntairetkellä hänen pikkuisella autollaan, sitten ryhmässä bussilla reissaten ja kolmannen kerran matkalla Buenos Airesiin. Montevideon kuvat ovat peräisin sairaalasta, koulusta ja painotalosta.

Kimpassa - Tillsammans

En oikein tiedä miten tämän kertoisin. Tuntuu niin epätodelliselta, vaikka olen tiennyt uutisen jo toista vuorokautta. Minä ja poikaystäväni lyömme hynttyyt yhteen syksyn saapuessa. Muutamme siis yhteen.
Tekisi mieli huutaa!

Tätä on odotettu niin kauan, että en tahdo ollenkaan käsittää, että tosi on kyseessä. Olemme seurustelleet jo 2,5 vuotta. Se on pitkä aika yhdessäoloa ja vielä pidempi erilläänoloa. Nyt kaikki muuttuu ainakin syksyn ajaksi. Yhdessä asumista kestää alustavasti vain vuoden vaihteeseen eli n. 4 kuukautta, ja sitten toiselle koittaa paluu Kööpenhaminaan. Silloin todennäköisesti päivitetään taas sotasuunnitelma, eli mietitään mitä tulevaisuudessa tehdään, missä asutaan ja mistä haaveillaan.

Välittömästi uutisen jälkeen pienen ihmisen mieltä alkoivat rasittaa kaikenlaiset käytännön kysymykset. Mihin mahtuvat vaatteet ja tavarat? Tarvitaanko uusia huonekaluja, entä toinen TV? Myös pyörä pitää ostaa.
Toistaiseksi on kuitenkin helppo hymuillä. Yhdessä on kivempi olla kuin yksin - edessä on siis hyviä päiviä!

Kuva: Anna Gavaldan kirjasta Ensemble, c'est tout tehty elokuva Kimpassa - ruotsiksi Tillsammans.

Vauvoja vauvoja vauvoja!

 

 Pieniä ihmisiä suorastaan ryöppyää lähipiiriini. Yksi sun toinen kaveri ja läheinen on joko juuri synnyttänyt tai sitten pieniin päin. Eikä siinä mitään, hyvä niin. Iloitsen jokaisesta uutisesta, ihan oikeasti!

Viimeisimmän onnellisen uutisen toi suloinen postikortti. Olin äidin puolesta niin onnellinen, että tuli itku. Tiedän, että tätä pienokaista on toivottu todella pitkään.  

Tällä hetkellä on myös hallinnassa ahdistus, josta olen ajoittain kärsinyt. Siis ahdistus oman vauvattomuuden ja perheettömyyden aiheuttamasta tyhjyyden tunteesta - tunteesta, että elämä on jotenkin vajaa, jos ei ole lasta. Olen työstänyt ajatusta viimeisen vuoden ajan paljon ja nyt tuntuu siltä, että olen omillani asian kanssa. Luotan kohtaloon - asiat järjestykööt aikanaan, jos ovat järjestyäkseen. Jos eivät, niin minkäs teet, elettävä on siitä huolimatta.

Viime aikoina olen myös vähän hämmentävällä tavalla alkanut arvostaa lähipiirissäni olevien lasten kanssa viettämääni aikaa. Minulla on ollut tosi kivoja hetkiä pienten ihmisten kanssa kuluvan kevään aikana. Näin ei ole aina ollut, mutta hyvä meno jatkukoon!