Koko Jazz Club

Helsinkiläisessä Koko -teatterissa on pari kertaa kuukaudessa jazz-klubi. On varmasti ollut jo jonkin aikaa, mutta minä heräsin asiaan vasta tänään, kun eräs tuttu mies on siellä keikalla. Lukioaikainen luokkakaveri soittaa muun muassa bändissä nimeltä Tokka.

Kannattaa mennä, jos yhtään jazzista tykkää. Tuttuni ainakin on ihan huippuluokan muusikko ja Tokka on seuraavaksi lähdössä keikkailemaan Meksikoon. Koko Jazz Clubin kevään esiintyjälistassa on paljon aika hienoja juttuja, vilkaiskaapa. Koko on paikkanakin tosi tunnelmallinen, voin suositella esim. treffipaikaksi. :)

Keikka alkaa klo 19.00.

Lisää voi lukea Kokon sivuilta: www.kokoteatteri.fi

Kuva: Koko-teatteri

Punta del Este

Asioita joista pidän: Pulkkamäki

Olen perinyt asuntoni edellisiltä asukkailta punaisen pulkan. Se on ollut - jos ei nyt ahkerassa, niin kuitenkin säännöllisessä - käytössä kaikki nämä vuodet. Pulkkamäki löytyy läheltä. Uskallan nimittäin väittää, että pääkaupungin paras pulkkamäki on ikkunani alla. Se on tarpeeksi hurja, olematta kuitenkaan liian pelottava, se on pitkä ja vauhti kiihtyy siinä hienosti. Lumi pöllyää komeasti.

Aamulla ja päivällä mäessä laskevat polvenkorkuiset, alkuillasta opiskelijaporukat ja loppuillasta sellaiset omaa laskurauhaa kaipaavat kummajaiset, kuin minä.

En ole vielä koskaan ollut mäessä yksin, vaan aina kaksin. Niin se on hauskempaa. Pulkkaan mahtuu kerralla kaksi, jos kaipaa hurjempaa vauhtia, voi laskea välillä vuorotellen. Pulkkamäessä saa kyllä aikuisiän parhaat naurut.

Voi hirvitys!

Meikäläisen huumorintaju venyi aika äärimmilleen, kun flunssainen ruotsalainen oli ilmoittanut ostaneensa kaksi tällaista takkifilttiä. Yhden itselleen ja toisen minulle.
Väri ei (THANK GOD!) ole tämä pantterikuosi, vaan harmaa, mutta ei se loppupeleissä paljon auta. Hirvitys, mikä hirvitys. Materiaali on ällöttävää, sähköistyvää, kaikki karvat ja pölyn itseensä keräävää, ja ensimmäisessä pesussa nukkaiseksi mytyksi muuttuvaa polyesterfleecea.

Täytyy myöntää että tässä on kyllä kysymyksessä todellinen sohvaperunan unelma. Ja poikaystäväni on kiistämättä sohvaperuna - minä en.

Tuotteen sisäiseen markkinointiin on meillä käytetty ihan samoja argumentteja kuin ulkoiseen. Tässä mainospuheet sparkop.se -sivulta. Käyttöesimerkit sopivat kyllä poikaystäväni elämäntapaan erinomaisesti:

Heltäckande fleece-pläd håller dig varm i TV-soffan!
Med ärmar för största möjligt rörelsefrihet!
Bevarar värmen även när du:

• Läser!
• Handarbetar!
• Tittar på TV!
• Spelar spel!
• Äter!
• Drickar kaffe!
• Använder datorn!
• Pratar i telefonen!

Är du frusen? Då kommer denna pläd att passa dig utmärkt. Den täcker hela kroppen, från axlar till fötter, och har ärmar för att ge dig största möjliga rörelsefrihet. Du kommer att kunna göra det mesta utan att krypa ur din sköna pläd; äta, fika, läsa, handarbeta, spela spel, prata i telefon och titta på TV. Pläden är av mjuk och varm polyesterfleece i läckert leopardmönster. Rejäl storlek, en storlek passar alla! Stl: 180x137 cm. Kan även användas som vanlig pläd. Tvätt 30°. Beställ fleecepläden idag och håll dig varm under kalla dagar och kvällar.

Jos joku kehtaa vielä väittää, että ruotsalaisilla on hyvä tyylitaju, niin tässä on elävä todiste siitä, että väite ei pidä paikkaansa!

Budapest 2

Budapestissa hotellimme vieressä oli ihastuttava kahvila.
Ensimäiset kolme päivää onnistuin ihailemaan paikkaa vain ikkunan läpi. Se oli juhlapäivät kiinni, mutta avasi sunnuntaina.
Erityisesti nämä ikkunaa vasten sijoitetut pullot herättivät huomioni. Ne sädehtivät lasin läpi kuin jalokivet.

Upean arvovaltainen sisustus, menneen maailman henki, vaikka paikka kuulemma oli ollut pystyssä vasta vuoden verran. Ihailin myös kahvilakulttuurin hienostuneita yksityiskohtia, pieniä kahvi, tee tai kaakaokannuja, joilla kaikilla oli oma muotonsa juomasta riippuen. Croissantin kera tarjoillun hillon lusikka oli kuin pieni taideteos.
Miten unkarilaiset osaavat rakentaa niin autenttisen vanhan näköisiä arvokkaita miljöitä? Upeita vanhojakin kahviloita on toki Budapestissa paljon, Wieniläinen kahvilakulttuuri rantautui sinne jo 1800-luvulla.

Sää oli lauantaina myrskyinen. En muista koskaan kokeneeni yhtä kovaa tuulta, kuin kävellessäni Tonavan rantaa parlamenttirakennukselle päin. Pysyin työllä ja tuskalla pystyssä tätä kuvaa ottaessani.
Pystyttekö kuvittelemaan tuulen, joka tuntuu repivän vaatteet mukanaan päältä? Eteneminen vaatii lihasvoimaa ja hengen lujuutta. Tavaroista on pakko pitää kaikin voimin kiinni, koska jos ote herpaantuu, tavara lentää sekunneissa jo satojen metrien päähän, eikä sitä saa enää koskaan kiinni.
Iltaan mennessä sade oli muuttunut lumeksi, jota pyrytti vaakasuoraan. 

Pidin Budapestista kovasti. Se on hyvin hienostunut. Äärettömän kauniita rakennuksia on koko keskusta täynnä. Minulle tulee siitä tavallaan Pariisi mieleen, vaikka henki täällä olikin paljon välittömämpi ja sympaattisempi, rauhallisempi. Ehkä osavaikutus tunnelmaan oli sillä, että kaupungin keskusta oli niin tyhjä. Kaikki olivat joulua viettämässä.

Rakastan Keski-Euroopan talvea. Se on kostea, mutta silti lempeä. Minusta tuntui vahvasti siltä, että minun pitää muuttaa Suomesta pois, näille leveysasteille. Sopii henkiseen maisemaani paljon paremmin. ;)

Tässä erinomainen ravintola Pesti Lámpás, joka sijaitsi vastapäätä hotelliamme. Suosittelen. Sieltä sai sekä unkarilaista että ranskalaisen keittiön ruokaa. Kuulostaa ehkä kummalliselta yhdistelmältä, mutta keittiö onnistui molemmissa. Ainakin meidän kokemuksemme mukaan. Myös viinilista oli kelpollinen. Pidin myös ravintolatilasta, se oli tyylikäs mutta viihtyisä, hyvin vanhan talon tunnelmaan sopiva, olematta silti tunkkainen.

Budapest

Tässä on kuvia Budapestista. Olin siellä äidin ja isän kanssa joulun. 

Tämä oli jo toinen joulu peräkkäin, jonka vietimme reissussa. Yllättävän hyvin meni, erityisesti jos vertaan viime jouluun, jonka vietimme Pietarissa. Alamme tottua konseptiin ja toistemme seuraan jouluna ja vieraalla maalla.

Tässä on Tonava. Taisin ottaa kuvan torstai-iltana. Budapestin keskusta oli täynnä jouluvaloja. Siellä oli uskomattoman tunnelmallista. Oli myös todella rauhallista, koska kaupat olivat kiinni ja paikalliset perheidensä kanssa. Ravintoloissa istui ainoastaan turisteja, mutta ei se meitä haitannut. Muutkin olivat Budapestissa miellyttävästi joulua paossa.

Pidin kaupungista kovasti. Olen ollut siellä pari kertaa aikaisemminkin, mutta siitä on vierähtänyt luvattoman paljon aikaa.

Voin suositella. Kaunis ja siisti, ruoka erittäin hyvää, ihmiset hyvin ystävällisiä. Erinomainen julkinen liikenne ja myös halvat taksit.Majoitus oli yllättävän edullinen ihan keskikaupungillakin, tasokkaassa hotellissa.

Reissua varjosti vähän se, että olin Uruguayn jäljiltä edelleen kipeä. Perjantai eli jouluaatto kului lähes kokonaan sängyssä, kuumettakin oli. Jouluateriaksi söin gulashikeiton, kun maha ei raskaampaa kestänyt.

Perjantai olikin reissun ainut aurinkoinen päivä, sillä perjantaina alkoi myrsky, joka paiskoi ensin vettä kaikista ilmansuunnista ja yltyi sitten iltaa kohti sankaksi lumipyryksi. Eihän se meitä pohjoisen kulkijoita haitannut. Ehdimme sentään nauttia melkein kaksi vuorokautta samettisen leppeästä Keski-Euroopan talvesta, kun lämpötila oli +7 ja pehmeä sumu valtasi Budapestin kadut.

Better days

Näitä voi ostaa! Julisteita siis. Kuolemattomia ajatuksia eri biiseistä. (Lähes) Jokaiselle jotain.

Minut sytytti sattumalta tämä Dave Mathews Bandin elämänviisaus:
The Future is no place to place your better days.

Tai ei ehkä niinkään sattumalta:
1. "Tartu hetkeen" -ideologia kolahtaa minuun aina.
2. Juliste on hieno.
3. Juliste on punainen (!) ja punainen on tällä hetkellä meikäläiselle kuuma juttu.
4. Dave Mathews Band on kolahtanut minuun todella kovaa ensimmäisen karran jo vuonna 1998, jolloin majailin ystäväni luona ja hän oli hankkinut itselleen bändin levyn. 

Tämä quote sopisi siis seinälleni erinomaisen hyvin.

Tässä yön ratoksi ehkä kaikista DMB:n biiseistä kaikkein alkuperäisin suosikkini: So much to say. Kuunnelkaa ja pistäkää jalalla koreasti.Voiko saksofoni enää tyylikkäämmin töristä?!?!
Lisää makeita vaihtoehtoja löytyy täältä: www.musicphilosophy.co.uk

Næturvaktin

Oletteko katsoneet FST:lta islantilaista sarjaa Päivävuorossa/Dagskiftet/Næturvaktin? Jäin ensi katsomalta koukkuun näihin islantilaisen huoltoaseman touhuihin. Päähenkilöt Georg, Ólafur  ja Daniel ovat ihan mahtavia. Toisaalta tosi överejä, mutta toisaalta aika naturalistisia. Minussa herää tätä katsoessa entistäkin suurempi halu päästä Islantiin. Ensi kesästä on ollut puhetta, ihan oikeasti. Suunnitelman poikanen on jo itämässä.

Sarja on tehty 2007. Se on ohjannut Ragnar Bragaso. Enpä tiedä mitä muuta hän on ohjannut. Mutta epäilenpä, että sarja on tullut Suomeen Pohjoismaisen ohjelmavaihdon kautta. Pohjoismaiset yleisradiot vaihtavat ohjelmia ja tätä touhua koordinoidaan DR:ssa eli Tanskan yleisradiossa. Sattuneesta syystä tiedän.

Minulle tulee Paivävuorosta elävästi mieleen Niel Hardvickin Tankki täyteen. Eikä pelkästään siksi, että ollaan huoltoasemalla. Tämä on 2000-luvun versio samasta teemasta.

Suosittelen katsomaan tiistaisin FST5 klo 21.30. YleAreenastakin löytyy.

Ystävänpäivä 2

Tässä meikäläisen tekemä ystävänpäiväviesti. Idea tuli muualta, mutta toteutus on oma. ;)
Se olisi toki voinut olla tyylikkäämmin tehty, mutta jouduin toimimaan kiireessä ja ajatushan on tärkein...
Minua odotti eilen tällainen viesti. Meitä molempia nauratti eniten nallea halaileva leppis. Symppis! 

Vive la langue

Taas yksi lainapostaus.
Tämä söpön söpö Pariisi -video onkin EF-kielikurssien mainos. Äärettömän kliseinen, mutta tyylillä tehty ja uskon, että uppoaa moneen teiniin. Minuunkin upposi.

EF - Live The Language - Paris from Albin Holmqvist on Vimeo.

via Dress, design & decor

Ps. Näitä on tehty vaikka mistä kaupungeista. Barcelona toimii Vicky Christina Barcelona -hengessä. Katsokaapa.

Blue Monday

Sartorialistin blogissa oli tämä ihana kuva Helena Christensenistä ja Michael Stypesta. Heidän onnessaan on jotain hykerryttävää. Siinä ovat minun teini-iästäni tutut tyypit seestyneinä ja aikuistuneita, toisensa löytäneinä. Tosin Stype on kautta aikain ollut kiltein musiikkimies, jonka tiedän. Helena sen sijaan on ikuinen hottis ja ehtinyt myös säätää kaikenlaista.

Pariskunnan tyylikin on pistämätön, yhteen matchaava koboltti on huikean upea! 

Maanantain kunniaksi ja ihanan parin sinistä teemaa mukaillen tässä Nouvelle Vaguen Blue Monday:

Aistillisuus

Aistillisuus on pinnalla tänään sunnuntaina - uskokaa tai älkää. Aloitin aamun siirtymällä hyisessä säässä joogaan ja sen jälkeen aamiaiselle ja sen jälkeen vielä tähän ankeaan koppiin työpaikalle. Pitää valmistella ja loppuunsaattaa töitä kiireistä tulevaa viikkoa varten.

Aistillisuus ei todellakaan johdu työpaikan ympäristöstä, ei hyisestä säästä, eikä aikaisesta herätyksestä, vaan tietysti joogan jälkeisestä tilasta. Uskomaton rentous jäsenissä, voisin paneutua tuohon matolle ja nukkua aamuun asti. Samaan aikaan kuitenkin kaikki aistit valppaina, iho herkkänä, mieli vapaana.

Täysin samanlainen raukea olo, kuin hitaasti heräävä sunnuntaiaamu rakkaansa vieressä, kun peiton alla on vielä lämmin, vähän hikistäkin rakastelun jälkeen ja peiton ulkopuolella on raikkaan viileää ja voi vielä valita nukahtaako toisen vieressä uudelleen, vai nouseeko keittämään kahvit.

Sanokaa, että yksinäisyys on tehnyt minut hulluksi, mutta siltä tämä joogan jälkeinen olotila nyt tuntuu. =)

Kuva: Goddardin Keskipäivän aave. kissssing.blogspot.com

To-Do List

Teen jatkuvasti To-Do -listoja. Erityisesti kirjoitan niitä silloin kun olen stressaantunut ja aivot eivät pysty pitämään päässä yksityiskohtia. Tämä lista ilahdutti perjantaina.

Kohta jo takana oleva viikko on ollut aika intensiivinen. Työrintamalla pientä kehitystä, uusi tehtävä, uusia haasteita. Tilanne, jonka kanssa olen kippuroinut koko syksyn, ratkesi ehkä vähän yllättävästikin, melkein pyytämättä. No ainakin tiedän, että taistelu jatkuu saman työnantajan palveluksessa ja tämän ulkopuolisia haasteita siirrän nyt sitten vähän myöhempään, ja ehkä vähän eri pohjalle. Pääasia kuitenkin, että asioita tapahtuu, että kehitystä on. Nyt pitää vielä muistaa tehdä välillä jotain muutakin kuin töitä. Että ei aivan happane.

Lumous

Tämä on yksi kauneimmista näkemistäni kuvista pitkään aikaan. Se on hienovaraisine sävyineen kuin maalaus.

Kuvan ottanut Ha Kin, joka on ystäväni Dat Phamin ystävä. Molemmat ovat kuvassa. Paikasta en tiedä muuta kuin että se sijaitsee Vietnamissa.

Rakastan kuvassa olevaa huonetta, sen muotoja ja värejä, rapistunutta kattoa, tuuletinta, kukkivaa oksaa, pientä patsasta, kitaraa ja posliinimaljakkoa. Kuvan valo on fantastinen, kuin ilmassa leijuvaa sumua.

Ehkä eniten arvostan kuvan yksityistä tunnelmaa. Katsoja pääsee peilin kautta kurkistamaan salaiseen hetkeen. Lumoavaa.

Kuva: Ha Kin

Feeding the hungry

Törmäsin tähän videoon tänään. Se on tavallaan aika hassu, mutta samalla toivorikas. Naryannan Krishnanin työ saa aika liikuttuneeksi. Ollaan perusasioiden äärellä, ruokaa, puhtautta, välittämistä. Hän halaa "asiakkaitaan" paljon. Suurisydäminen mies.

Salem Al Fakir

Salem Al Fakir on tänään Helsingissä Korjaamon kulmasalissa Svenska Talande Klubbenilla.
Kyseessähän yksi Ruotsin kuumimpia nimiä. =) Monen mielestä musa on ehkä vähän aivotonta, mutta minä tykkään, kun se on samalla niin vaivatonta ja ennen kaikkea hyvän tuulen musaa. Keikkojaan ovat kovasti kehuneet, kuulemma erittäin hyvä livenä. Se sanoo minulle paljon, kaikki eivät ole.
 
En ole itse vielä päättänyt mennäkkö tänään kuuntelemaan vai ei, jos joku on innostunut lähtemään mukaan, niin huutakoon HEP!

Lisää täältä:
http://www.salemalfakir.com/
http://www.myspace.com/salem

VAUVA!

Ei ei ei, ei minun vauvani tietenkään. Ystäväni.
Tänään 2.2.2011 syntyy trolli maailmaan. Vauva syntyy tänään, koska tänään tapahtuu sektio. On niin jännittävää, että jonkun syntymäpäivän päättää neuvolantäti tai kätilö, tai kuka sen nyt päättikään. Kun ei itse suostu syntymään, niin sovitaan, että nyt syntyy.

En uskalla soittaa ja kysyä mihin aikaan on h-hetki. Entä jos se tapahtuu nyt parhaillaan...

Viikonloppuna minulla on jo kunnia tutustua uuteen sukupolveen. Toivon, että meistä tulee hyvät ystävät. Aion varmistaa asian tuomalla paikalle kassikaupalla lahjuksia, kuin itämaan tietäjät ikään.

Pieniä odotuspohdintoja voi muuten lukea täällä.

Ps. SE SYNTYI!!! 2.2.2011 klo 12.52. Koko: 4290 g ja 55 cm. :D

Kuva: Jacob Schriftman

Grillibileet

Tässä muutama tunnelmakuva montevideolaisista grillibileistämme joulukuulta.Tämä oli samalla myös viimeinen päivä työmaalla, osa hommista valmistui, osa jäi kesken, pihalle nousi asado-grilli. Lämmin ilma oli sakeana savusta. Välillä oli vaikea hengittää, vaatteisiin tarttui savu. Kuukauden projekti oli takana. Nieleskelin liikutusta koko illan. Hiilillä rakkaudella valmistettu ruokakaan ei maistunut. Tiesin, että ikävä tulee olemaan kova. Ja onhan se.