torstai 24. helmikuuta 2011

Koko Jazz Club

Helsinkiläisessä Koko -teatterissa on pari kertaa kuukaudessa jazz-klubi. On varmasti ollut jo jonkin aikaa, mutta minä heräsin asiaan vasta tänään, kun eräs tuttu mies on siellä keikalla. Lukioaikainen luokkakaveri soittaa muun muassa bändissä nimeltä Tokka.

Kannattaa mennä, jos yhtään jazzista tykkää. Tuttuni ainakin on ihan huippuluokan muusikko ja Tokka on seuraavaksi lähdössä keikkailemaan Meksikoon. Koko Jazz Clubin kevään esiintyjälistassa on paljon aika hienoja juttuja, vilkaiskaapa. Koko on paikkanakin tosi tunnelmallinen, voin suositella esim. treffipaikaksi. :)

Keikka alkaa klo 19.00.

Lisää voi lukea Kokon sivuilta: www.kokoteatteri.fi

Kuva: Koko-teatteri

maanantai 21. helmikuuta 2011

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Asioita joista pidän: Pulkkamäki

Olen perinyt asuntoni edellisiltä asukkailta punaisen pulkan. Se on ollut - jos ei nyt ahkerassa, niin kuitenkin säännöllisessä - käytössä kaikki nämä vuodet. Pulkkamäki löytyy läheltä. Uskallan nimittäin väittää, että pääkaupungin paras pulkkamäki on ikkunani alla. Se on tarpeeksi hurja, olematta kuitenkaan liian pelottava, se on pitkä ja vauhti kiihtyy siinä hienosti. Lumi pöllyää komeasti.

Aamulla ja päivällä mäessä laskevat polvenkorkuiset, alkuillasta opiskelijaporukat ja loppuillasta sellaiset omaa laskurauhaa kaipaavat kummajaiset, kuin minä.

En ole vielä koskaan ollut mäessä yksin, vaan aina kaksin. Niin se on hauskempaa. Pulkkaan mahtuu kerralla kaksi, jos kaipaa hurjempaa vauhtia, voi laskea välillä vuorotellen. Pulkkamäessä saa kyllä aikuisiän parhaat naurut.

perjantai 18. helmikuuta 2011

Voi hirvitys!

Meikäläisen huumorintaju venyi aika äärimmilleen, kun flunssainen ruotsalainen oli ilmoittanut ostaneensa kaksi tällaista takkifilttiä. Yhden itselleen ja toisen minulle.
Väri ei (THANK GOD!) ole tämä pantterikuosi, vaan harmaa, mutta ei se loppupeleissä paljon auta. Hirvitys, mikä hirvitys. Materiaali on ällöttävää, sähköistyvää, kaikki karvat ja pölyn itseensä keräävää, ja ensimmäisessä pesussa nukkaiseksi mytyksi muuttuvaa polyesterfleecea.

Täytyy myöntää että tässä on kyllä kysymyksessä todellinen sohvaperunan unelma. Ja poikaystäväni on kiistämättä sohvaperuna - minä en.

Tuotteen sisäiseen markkinointiin on meillä käytetty ihan samoja argumentteja kuin ulkoiseen. Tässä mainospuheet sparkop.se -sivulta. Käyttöesimerkit sopivat kyllä poikaystäväni elämäntapaan erinomaisesti:

Heltäckande fleece-pläd håller dig varm i TV-soffan!
Med ärmar för största möjligt rörelsefrihet!
Bevarar värmen även när du:
  • Läser!
  • Handarbetar!
  • Tittar på TV!
  • Spelar spel!
  • Äter!
  • Drickar kaffe!
  • Använder datorn!
  • Pratar i telefonen!
Är du frusen? Då kommer denna pläd att passa dig utmärkt. Den täcker hela kroppen, från axlar till fötter, och har ärmar för att ge dig största möjliga rörelsefrihet. Du kommer att kunna göra det mesta utan att krypa ur din sköna pläd; äta, fika, läsa, handarbeta, spela spel, prata i telefon och titta på TV. Pläden är av mjuk och varm polyesterfleece i läckert leopardmönster. Rejäl storlek, en storlek passar alla! Stl: 180x137 cm. Kan även användas som vanlig pläd. Tvätt 30°. Beställ fleecepläden idag och håll dig varm under kalla dagar och kvällar.

Jos joku kehtaa vielä väittää, että ruotsalaisilla on hyvä tyylitaju, niin tässä on elävä todiste siitä, että väite ei pidä paikkaansa!

torstai 17. helmikuuta 2011

Budapest 2

Budapestissa hotellimme vieressä oli ihastuttava kahvila.
Ensimäiset kolme päivää onnistuin ihailemaan paikkaa vain ikkunan läpi. Se oli juhlapäivät kiinni, mutta avasi sunnuntaina.
Erityisesti nämä ikkunaa vasten sijoitetut pullot herättivät huomioni. Ne sädehtivät lasin läpi kuin jalokivet.
Upean arvovaltainen sisustus, menneen maailman henki, vaikka paikka kuulemma oli ollut pystyssä vasta vuoden verran. Ihailin myös kahvilakulttuurin hienostuneita yksityiskohtia, pieniä kahvi, tee tai kaakaokannuja, joilla kaikilla oli oma muotonsa juomasta riippuen. Croissantin kera tarjoillun hillon lusikka oli kuin pieni taideteos.
Miten unkarilaiset osaavat rakentaa niin autenttisen vanhan näköisiä arvokkaita miljöitä? Upeita vanhojakin kahviloita on toki Budapestissa paljon, Wieniläinen kahvilakulttuuri rantautui sinne jo 1800-luvulla.
Sää oli lauantaina myrskyinen. En muista koskaan kokeneeni yhtä kovaa tuulta, kuin kävellessäni Tonavan rantaa parlamenttirakennukselle päin. Pysyin työllä ja tuskalla pystyssä tätä kuvaa ottaessani.
Pystyttekö kuvittelemaan tuulen, joka tuntuu repivän vaatteet mukanaan päältä? Eteneminen vaatii lihasvoimaa ja hengen lujuutta. Tavaroista on pakko pitää kaikin voimin kiinni, koska jos ote herpaantuu, tavara lentää sekunneissa jo satojen metrien päähän, eikä sitä saa enää koskaan kiinni.
Iltaan mennessä sade oli muuttunut lumeksi, jota pyrytti vaakasuoraan. 
Pidin Budapestista kovasti. Se on hyvin hienostunut. Äärettömän kauniita rakennuksia on koko keskusta täynnä. Minulle tulee siitä tavallaan Pariisi mieleen, vaikka henki täällä olikin paljon välittömämpi ja sympaattisempi, rauhallisempi. Ehkä osavaikutus tunnelmaan oli sillä, että kaupungin keskusta oli niin tyhjä. Kaikki olivat joulua viettämässä.
Rakastan Keski-Euroopan talvea. Se on kostea, mutta silti lempeä. Minusta tuntui vahvasti siltä, että minun pitää muuttaa Suomesta pois, näille leveysasteille. Sopii henkiseen maisemaani paljon paremmin. ;)
Tässä erinomainen ravintola Pesti Lámpás, joka sijaitsi vastapäätä hotelliamme. Suosittelen. Sieltä sai sekä unkarilaista että ranskalaisen keittiön ruokaa. Kuulostaa ehkä kummalliselta yhdistelmältä, mutta keittiö onnistui molemmissa. Ainakin meidän kokemuksemme mukaan. Myös viinilista oli kelpollinen. Pidin myös ravintolatilasta, se oli tyylikäs mutta viihtyisä, hyvin vanhan talon tunnelmaan sopiva, olematta silti tunkkainen.

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Budapest

Tässä on kuvia Budapestista. Olin siellä äidin ja isän kanssa joulun. 
Tämä oli jo toinen joulu peräkkäin, jonka vietimme reissussa. Yllättävän hyvin meni, erityisesti jos vertaan viime jouluun, jonka vietimme Pietarissa. Alamme tottua konseptiin ja toistemme seuraan jouluna ja vieraalla maalla.
Tässä on Tonava. Taisin ottaa kuvan torstai-iltana. Budapestin keskusta oli täynnä jouluvaloja. Siellä oli uskomattoman tunnelmallista. Oli myös todella rauhallista, koska kaupat olivat kiinni ja paikalliset perheidensä kanssa. Ravintoloissa istui ainoastaan turisteja, mutta ei se meitä haitannut. Muutkin olivat Budapestissa miellyttävästi joulua paossa.
Pidin kaupungista kovasti. Olen ollut siellä pari kertaa aikaisemminkin, mutta siitä on vierähtänyt luvattoman paljon aikaa.
Voin suositella. Kaunis ja siisti, ruoka erittäin hyvää, ihmiset hyvin ystävällisiä. Erinomainen julkinen liikenne ja myös halvat taksit.Majoitus oli yllättävän edullinen ihan keskikaupungillakin, tasokkaassa hotellissa.
Reissua varjosti vähän se, että olin Uruguayn jäljiltä edelleen kipeä. Perjantai eli jouluaatto kului lähes kokonaan sängyssä, kuumettakin oli. Jouluateriaksi söin gulashikeiton, kun maha ei raskaampaa kestänyt.
Perjantai olikin reissun ainut aurinkoinen päivä, sillä perjantaina alkoi myrsky, joka paiskoi ensin vettä kaikista ilmansuunnista ja yltyi sitten iltaa kohti sankaksi lumipyryksi. Eihän se meitä pohjoisen kulkijoita haitannut. Ehdimme sentään nauttia melkein kaksi vuorokautta samettisen leppeästä Keski-Euroopan talvesta, kun lämpötila oli +7 ja pehmeä sumu valtasi Budapestin kadut.

Better days


Näitä voi ostaa! Julisteita siis. Kuolemattomia ajatuksia eri biiseistä. (Lähes) Jokaiselle jotain.

Minut sytytti sattumalta tämä Dave Mathews Bandin elämänviisaus:
The Future is no place to place your better days
.

Tai ei ehkä niinkään sattumalta:
1. "Tartu hetkeen" -ideologia kolahtaa minuun aina.
2. Juliste on hieno.
3. Juliste on punainen (!) ja punainen on tällä hetkellä meikäläiselle kuuma juttu.
4. Dave Mathews Band on kolahtanut minuun todella kovaa ensimmäisen karran jo vuonna 1998, jolloin majailin ystäväni luona ja hän oli hankkinut itselleen bändin levyn. 

Tämä quote sopisi siis seinälleni erinomaisen hyvin.

Tässä yön ratoksi ehkä kaikista DMB:n biiseistä kaikkein alkuperäisin suosikkini: So much to say. Kuunnelkaa ja pistäkää jalalla koreasti.Voiko saksofoni enää tyylikkäämmin töristä?!?!
Lisää makeita vaihtoehtoja löytyy täältä: www.musicphilosophy.co.uk